Katseet vanhuuseläkkeelle siirtymiseen

Viimeisen puolen vuoden aikana on ilmestynyt kolme tutkimusta, jotka kohdistuvat eläkepolitiikan kuumaan perunaan, vanhuuseläkkeelle siirtymisen ajankohtaan. Eläketurvakeskuksen Eila TuomisenNina Kahman ja Kristiina Tuomisen tutkimus Joustava vanhuuseläkeikä kartoitti työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden palkansaajien ja työnantajien kokemuksia. Tutkimus kertoi, että nykyiset ikärajat (63–68 vuotta) ovat laajasti hyväksyttyjä sekä työnantajien että työntekijöiden keskuudessa. Halukkuutta ikärajojen nostoon ei kummallakaan osapuolella juuri ollut.

Tutkimus näytti myös, että yleisimmin jäädään vanhuuseläkkeelle heti kun voi. Näin käy vaikka jatkaminen olisi ollut sekä useimpien työnantajien että työntekijöiden mielestä mahdollista. Miksi näin? Työn huonot puolet työntävät työntekijöitä pois työelämästä, toisaalta vapaa-aika vetää heitä puoleensa. Työnantajia taas ei näytä suuresti kiinnostavan miten valintatilanteessa olevat saataisiin jatkamaan työssä.

Kyselytutkimuksen perusteella kummankaan tahon asenteet työssä jatkamista kohtaan eivät juuri ole muuttuneet 2000-luvun alusta tähän päivään. Kun asenteissa ei näy muutoksia, on näissä oloissa vaikea uskoa, että vanhuuseläkkeelle siirtyminen vauhdikkaasti nykyisestä myöhentyisi.

Hiljan ilmestyneessä Satu Nivalaisen tutkimuksessa Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen tarkasteltiin vanhuuseläkkeelle siirtymisessä toteutuneita muutoksia kymmenen viime vuoden aikana. Positiivista on, että vuoden 2005 työeläkeuudistuksen jälkeen ennen 63 vuotta jäädään harvemmin vanhuuseläkkeelle. Mutta kun vanhuuseläkkeen alkamisikärajaa vuonna 2005 laskettiin, on selvää, että 63- ja 64-vuotiaana eläkkeelle siirtyminen lisääntyi. Työssä jatkaminen 65 vuoden jälkeen on yleistynyt, mutta ei siinä määrin, että se riittäisi kompensoimaan suurta eläkehakuisuutta joustavan eläkeiän alarajan tuntumassa.

Askelta pidemmälle päästiin viime viikolla julkistetussa tutkimuksessa, jossa tutkittiin, mikä rooli eläkeuudistuksen kannustinmuutoksilla on ollut. Valtioneuvoston kanslian raporttisarjassa julkistetussa tutkimuksessa Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeellesiirtymisikään Roope Uusitalo ja Satu Nivalainen osoittavat, että 2005 uudistuksella oli pieni positiivinen vaikutus työllisyyteen. Mutta koska uudistus muutti eri-ikäisten työssä jatkamisen kannustimia eri tavoin, sen kokonaisvaikutus nimenomaan vanhuuseläkkeelle siirtymisen ajankohtaan oli jopa lievästi negatiivinen.

Uusitalon ja Nivalaisen tutkimuksen perusteella Suomessa tapahtunut hyvä ikääntyneiden työllisyyden kasvu on aiheutunut lähinnä muista syistä kuin 2005 eläkeuudistuksessa tehdyistä muutoksista.

Kaikkien mainittujen tutkimusten keskeinen viesti päättäjille on miettiä sitä, miten 63- ja 64-vuotiaiden valintoihin voi vaikuttaa.

*

Kirjoitus on julkaistu myös Etk.fi:n kolumnisarjassa 16.05.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s