Julkaisimme eilen tutkimuksen sosioekonomisista eroista työurissa ja eläkkeelle siirtymisessä. Lähtökohtana oli vertailla erityisesti palkansaajien eli työntekijöiden ja toimihenkilöiden elinikäistä työ- ja eläkeaikaa. Samalla raportoitiin tietoa yrittäjien tilanteesta. Yrittäjien ja palkansaajien vertailua hankaloittaa kylläkin se, että ryhmillä on vakuuttamisen ja eläketurvan rahoittamisen näkökulmasta erilaiset säännöt.

Tutkimuksen taustana on valmisteilla oleva eläkeuudistus ja erityisesti sen yhteydessä käyty keskustelu ikärajoista. Erityisesti työntekijätaustaisissa ammateissa on nostettu esille kysymys siitä, miten esillä ollut ikärajojen nosto kohtelee fyysisesti raskaita töitä tekeviä. On hyvin tiedossa, että esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet katkaisevat turhan usein erityisesti työntekijäammateissa toimivien työuran ennen vanhuuseläkeikää. Irtisanomisten ja huonon työllisyyden oloissa on ollut esillä myös kysymys siitä, missä töissä on ylipäätään mahdollista jatkaa alimpaan vanhuuseläkeikään tai sen jälkeen.

Kaksi asiaa tuli tutkimuksessa selväksi. Ensinnäkin, toteutuneet työurat eri sosioekonomisissa ryhmissä eivät loppujen lopuksi eroa valtavasti. Miehillä ero työntekijän ja toimihenkilön välillä on vajaan vuoden, naisilla noin kaksi. Eroja on lähinnä työuran ajoittumisessa.

Toiseksi, eläkeaikojen erot ovat pienemmät kuin elinajanodotteissa mitatut erot. Naisilla eläkeajan odotteiden pituus ei työntekijöillä ja toimihenkilöillä eroa paljon, vain noin vuoden. Miehillä eläkeajan odotteissa on noin kahden vuoden ero. Yllättävän pieniltä tuntuvat erot eläkeaikojen pituudessa selittyvät sillä, että työntekijöille kertyy selvästi enemmän työkyvyttömyyseläkkeellä vietettyä aikaa. Jos katsotaan vain vanhuuseläkkeellä vietettyä aikaa, erot ovat suuremmat.

Sukupuolten erot suurempia kuin sosioekonomisten ryhmien

Kun tutkimuksessa suhteutettiin työuran pituus eläkkeellä vietetyn ajan pituuteen, havaittiin miesten osalta, että työntekijät ja toimihenkilöt tekevät suunnilleen saman verran työvuosia yhtä eläkevuotta kohti. Naistyöntekijöillä työ- ja eläkevuosien välinen suhde on muita suotuisampi koska heidän työuransa ovat kaikkein lyhimpiä mutta eläkeaika lähes yhtä pitkä kuin toimihenkilönaisilla.

Isoimmat erot työskentelyajan ja eläkeajan pituudessa löytyvät miesten ja naisten välillä, ei sosioekonomisten ryhmien välillä. Vanhuuseläkkeelle siirtymisessä isoja eroja löytyi puolestaan sen mukaan työskenteleekö julkisella vai yksityisellä sektorilla. Jos jonkun ryhmän suhteellista asemaa pitäisi parantaa, tämän tutkimuksen perusteella se olisi miestyöntekijät.

Mitä tutkimuksesta pitäisi päätellä? Eläkelainsäädännössä ei voi lähteä suosimaan miehiä naisten kustannuksella. Eläkejärjestelmä ylipäätään voi olla havaittujen erojen korjaamisen kannalta huono kohde, koska se lähinnä toistaa työhön, ansiomahdollisuuksiin ja terveyteen liittyviä eroja.

Havaitut erot palautuvat vahvasti terveyseroihin. Terveyserojen vähentämiseen tähtäävä politiikka kehottaa keskittymään syihin ennemmin kuin seurauksiin. Tämän perusteella havaitut sukupuolen, sosioekonomisen aseman ja työskentelysektorin mukaiset erot vähenisivät parhaiten parantamalla miesten terveyttä, vähentämällä työmarkkinoiden sukupuolittaista jakautumista ja kehittämällä työntekijöiden työoloja.

ETK:n tiedote (10.2.2014): Eläkejärjestelmä keskeisiltä osiltaan tasapuolinen – joitakin eroja on