Työ vai eläke pääasiallisena toimintana?

Tilastoissa ja tutkimuksissa ”pääasiallinen toiminta” kuvaa ihmisten taloudellisen toiminnan laatua. Jos ei ole työssä tai työttömänä, henkilö luokitellaan työvoiman ulkopuolelle.

Työvoiman ulkopuolella oloa kannattaa ikääntyneen väestön osalta lähestyä tarkemmin erilaisten eläkelajien kautta. Vanhuuseläkkeen lisäksi ikääntyneille mahdollisia eläkelajeja ovat nykyisin maatalouden erityiseläkkeet ja työkyvyttömyyseläke. Vielä kymmenkunta vuotta sitten näiden lisäksi oli mahdollista siirtyä yksilölliselle varhaiseläkkeelle ja työttömyyseläkkeelle.

Työn ja eläkkeen väliin mahtuu harmaita alueita, joissa päättelysääntöjen perusteella yksilö kategorisoidaan johonkin pääluokkaan. Tilastoissa työntekoa yleensä priorisoidaan, ja osa-aikaeläkeläiset lasketaan työllisiksi. Toisaalta pieni osa muistakin eläkkeensaajista tekee työtä mutta heidät lasketaan eläketilastoissa eläkkeensaajien joukkoon. Työttömyydestä saatavaa kuvaa taas hämärtää se, että Suomessa on ollut käytössä myös työttömille suunnattu eläke. Samasta työn puutteen syystä on siis voinut kirjautua joko työttömäksi tai työvoiman ulkopuolelle.

Ryhmittelemällä eläkkeensaajat eläkelajien perusteella ja lisäämällä tieto työttömien määristä saadaan täsmennettyä kuvaa ikääntyneiden pääasiallisesta toiminnasta ja sen muutoksesta. Tämän blogitekstin kuvassa on esitetty Eläketurvakeskuksen ja Kelan yhteistilastorekisterin sekä Työ- ja elinkeinoministeriön työssäkäyntitilaston tietojen perusteella eläkeläisten ja työttömien väestöosuudet 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä vuonna 2000 ja vuonna 2012.

Kuva Työ vai eläke pääasiallisena toimintana

Eläkkeellä olo on vähentynyt

Ensinnäkin, mitä vanhempaa ikäryhmää katsotaan, sitä yleisempää on eläkkeellä olo. Toiseksi, eläkkeellä olo pääasiallisena toimintana on vähentynyt. Käytännössä muutoksen peilikuvana työssäolo on lisääntynyt.

Työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen on kaikissa ikäryhmissä edelleen lähes yhtä yleistä kuin vuonna 2000. Alle 60-vuotiaiden työttömien väestöosuus on olennaisesti pienentynyt. Samaten on vähentynyt merkittävästi alle 60-vuotiaiden varhaiseläkkeellä oleminen. Miksi näin? Maatalouseläkkeiden ikärajoja on nostettu, yksilöllinen varhaiseläke on lakkautettu, julkisen sektorin alempiin vanhuuseläkeikiin oikeutettuja on vähemmän ja työttömyysputkeen ja osa-aikaeläkkeelle pääsyn ikärajoja on nostettu. Vuonna 2000 59-vuotiaista oli eläkkeellä tai työttömänä 60 prosenttia ikäryhmästä, vuonna 2012 kolmasosa.

Kun katsotaan 60 vuotta täyttäneiden joukkoa, nähdään ensinnäkin yksilöllisen varhaiseläkkeen poistumisen vaikutus. Vielä selvempänä ilmiönä havaitaan työttömyyseläkkeen merkityksen vähentyminen. Vuonna 2012 työttömyyseläkkeellä oli käytännössä enää Kelan eläkkeitä saavia henkilöitä. Työttömiä oli 60–62-vuotiaissa 2012 enemmän mutta toisaalta vähemmän kuin vuonna 2000 oli työttömiä ja työttömyyseläkeläisiä yhteensä. 63 vuoden iän jälkeen näkyy selvästi vanhuuseläkkeen merkityksen kasvu. 64-vuotiaiden pääasiallisesta toiminnasta voi todeta, että eläkkeellä oleminen oli 2012 lähes yhtä yleistä kuin 2000. Erona on lähinnä eläkelajin nimen muuttuminen.

Kun työuria halutaan pidentää ”lopusta”, se voi vastedes tapahtua lähinnä työkyvyttömyyseläkkeellä tai vanhuuseläkkeellä olon vähentymisen kautta tai työttömyyttä vähentämällä. Työurat pitenevät vain, jos näiden vähentyminen vaihtuu korkeammaksi työllisyydeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s