Voiko eläkeaikeista päätellä tulevan eläkkeellesiirtymisen? Eläkeaikeiden perusteella voidaan johonkin mittaan ennakoida käyttäytymistä, mutta aikomuksen ja varsinaisen valintatilanteen välinen aikajänne on pitkä ja päätöstilanteeseen mahtuu muitakin vaikuttavia tekijöitä.

Tilastokeskus julkisti 9.4.2014 vuonna 2013 kerättyyn työolotutkimukseen perustuen ennakkotietoja palkansaajien eläkeaikeista. Julkistuksessa painotettiin eläkeaikeissa tapahtunutta muutosta.

Päätuloksena kerrottiin, että 37 prosenttia 50 vuotta täyttäneistä palkansaajista arvioi vuonna 2013 omaksi tulevaksi eläkkeelle siirtymisiäkseen 64 vuotta tai enemmän. Vuonna 2008 näin teki 28 prosenttia vastaajista. Tämä on eläkkeelle siirtymisen myöhentämistavoitteen kannalta hyvä uutinen. Työurien pidentymiselle on aikaisempaa suurempaa tukea. Muutos on huomattava ja noteeraamisen arvoinen.

Mutta mietitäänpä muutoksen lisäksi myös vastausten jakaumaa. Tuloshan tarkoittaa toisin ilmaistuna sitä, että selvä enemmistö, 63 prosenttia, aikoo eläkkeelle 63-vuotiaana tai aikaisemmin. Työurien pidentämistavoitteen kannalta tämä ei kuulosta läheskään yhtä hyvältä.

Aikomus ja eläkepäätös ovat eri asioita

Palkansaajan eläkkeelle siirtyminen riippuu paitsi omista aikomuksista myös siitä, mahdollistaako työ tai työnantaja jatkamisen. Tässä suhteessa ei näytä tapahtuneen muutosta. Sekä nais- että miespalkansaajien mielestä työpaikoilla ei edistetä työssä pysymistä yhtään sen enempää kuin vuonna 2008.

Eläketurvakeskuksen vuonna 2012 julkaiseman kyselytutkimuksen tulosten perusteella nimenomaan työ ja työolot, mm. työn joustamattomuus olivat keskeisiä syitä sille, että kun eläkepäätös tulee ajankohtaiseksi, palkansaajat valitsevat eläkkeelle siirtymisen työssä jatkamisen sijaan. Näin siis vaikka heillä omasta puolestaan jatkamismahdollisuuksia olisikin ollut.

Eläkeaikeet heijastavat kohtuullisen hyvin sitä, mitä voisi tapahtua, mutta niistä ei voi suoraan päätellä, onko tuleva eläkkeelle siirtyminen tämän hetken aikomusten mukaista (ETK:n keskustelualoitteita 2011:4). Työmarkkinat, työpaikan tilanne ja työnantajan toiminta muuntavat eläkeaikomusta siihen, mikä on mahdollista. Kaikki työelämän muutostrendejä tarkastelevat eivät ole optimistisia sen suhteen, että työtä riittää kaikille jatkettavaksi asti. Terveyden ja työkyvyn riskit kasvavat iän myötä. Lisäksi varsinaiseen eläkepäätökseen vaikuttavat monet muutkin tekijät, etenkin vapaa-ajan veto.

Mitä eläkeaikeista pitäisi päätellä?

Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehto esittää blogissaan työolotutkimuksen tulosten päätelmänä, että 62,4 vuoden keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä ”saavutetaan mitä todennäköisimmin nykyisen lain ja eläkejärjestelmän ehdoin”.

Itse en olisi valmis näin rohkeaan johtopäätökseen, koska aikeet ja tosiasiallinen käyttäytyminen eivät ole sama asia. Työmarkkinat, työnantaja tai työolot eivät ehkä mahdollista muutosta, ja työurien pidentymistä tukevien trendien rinnalla vaikuttaa myös vastakkaisia, eläkkeelle siirtymiseen vetäviä voimia.

Vaikka runsas kolmasosa palkansaajista on halukas jatkamaan työuraansa yli 63 vuoden, heidän tulisi pystyä jatkamaan työelämässä huomattavan pitkään, jotta sillä saataisiin kompensoitua palkansaajaenemmistön aikomus siirtyä vanhuuseläkkeelle heti kun se on mahdollista. Kompensointivaatimusta kasvattaa se, että osa työntekijöistä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle ennen vanhuuseläkeiän saavuttamista. Päätelmiä tehtäessä pitää myös muistaa, että työolotutkimuksen aineisto ei sisällä sitä osaa väestöä, joka on työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella.

Näistä syistä tavoitteena olevan eläkkeellesiirtymisiän saavuttaminen vaatinee vielä nykyistä laajempaa myöhennyshalua eläkeaikeissa.