Naisten miehiä pienempi eläke herättää ajoittain kysymyksiä eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuudesta (ks. Telan vapaaottelu). Eläketilastojemme mukaan vanhuuseläkettä saavien miesten kokonaiseläke on noin 1 800 euroa kuukaudessa, naisilla 1 400 euroa. Vuonna 2012 vanhuuseläkkeelle siirtyneellä miehellä kuukausieläke oli keskimäärin 2 100 euroa, naisella 1 500 euroa. Sukupuolten välinen ero on samankaltainen työkyvyttömyyseläkkeissä ja osa-aikaeläkkeissä.
Naisten eläke on siis noin neljänneksen pienempi kuin miesten eläke. Ero työeläkkeen suuruudessa ei kuitenkaan synny eläkkeen määräytymissäännöistä vaan naisten pienemmistä ansioista ja lyhyemmästä eläkkeen karttuma-ajasta.
Sukupuolten välisistä palkkaeroista on puhuttu paljon ja ne tuntuvat olevan sitkeitä. Vähemmän on puhuttu eroista työuran pituudessa. Nämä erot voivat pienentyä nykyisestä.
Eläketurvakeskuksen tutkimusten mukaan naisten toteutuneet työurat ovat nyt keskimäärin kaksi vuotta lyhyemmät kuin miehillä. 30 vuoden iässä erot miesten ja naisten välillä ovat pienet. Miehille on tuohon ikään mennessä kertynyt noin 3 kuukautta enemmän työuraa. Mutta 40 vuoden iässä miehillä on jo 1,8 vuotta pidempi työura takanaan. Tämän suuruisena ero näyttäisi säilyvän aina vanhuuseläkkeelle siirtymiseen asti.
Ero johtuu erityisesti vanhemmuuteen liittyvistä vapaista
Mistä ero syntyy? Työn sijaan voimme opiskella, sairastaa tai hakea työttöminä töitä. Näiden osalta ei kolmekymppisten miesten ja naisten välillä kuitenkaan ole suuria eroja. Niiden sijaan työurissa havaittu ero näyttäisi syntyvän erityisesti sukupuolen mukaan eriytyneestä vanhempainvapaiden käytöstä ja kotihoidon tuesta.
Vanhemmuus ajoittuu elämänkaarella siihen aikaan, kun työuramielessä tapahtuu eniten siirtymiä tehtävistä, toimenkuvista ja työpaikasta toiseen. Myös palkan tarkistaminen suoriutumisen mukaan ajoittuu samoihin ajankohtiin. Vanhemmuudesta johtuva poissaolo työmarkkinoilta voi hidastaa naisten palkkakehitystä ja uralla etenemistä. Juuri kolmekymppisillä ansioprofiili kehittyy miehillä vähän erilaiseksi kuin naisilla, eikä välttämättä siitä sen jälkeen tasoitu.
Sukupuolten väliset eläke-erot pienenisivät, jos äidit ja isät tasaisivat kotona lasten kanssa vietettyä aikaa. Tämä on nytkin mahdollista omilla valinnoilla. Vapaiden epätasaiseen jakautumiseen voi vaikuttaa myös yhteiskunnan sääntelyllä tai muunlaisilla järjestelyillä, jos halutaan. Esimerkiksi osittaisen työn tekeminen voisi tuoda lapsiperheille win-win-tilanteen, jos molemmat puolisot saavat aikaa sekä perheelle että työlle.
Tasa-arvolle tupla- jopa triplahyöty
Kun elannon hankkiminen, asumisen ratkaiseminen ja vanhempana olo täyttävät arjen, eläkenäkökulma ei paljoa paina. Silti se kannattaisi muistaa, sillä äitien kannalta mikä tahansa ratkaisu, joka lisäisi työtä, tuottaisi tuplahyödyn eläkkeen tason näkökulmasta.
Ensinnäkin nopeampi paluu työhön (osittaisenakin) tuottaisi vähintäänkin suuremmat elinkaariansiot mutta todennäköisesti myös parantaisi ansiokehitystä. Toiseksi valinnasta seuraava pidempi työura johtaisi sekin selvästi korkeampaan eläketasoon. Kaupan päälle tasa-arvo edistyisi kun työuraerot supistuisivat miesten ja naisten välillä.
Eläketutka 
Toisaalta naiset saavat huomattavasti suuremman määrän eläkettä kuin miehet suhteessa maksamiinsa eläkemaksuihin. Tämä johtuu naisten huomattavasti pitemmästä eliniästä, jolloin eläkevuosia kertyy runsaasti enemmän (äkkiä arvioiden 40 – 50 % enemmän kuin miehillä) – siis hyvin suuri hyöty naisten kannalta, mikä kompensoi tuota ansaitun eläkkeen määrän eroa.
Työura on naisilla noin kaksi vuotta miehiä lyhyempi, eläkeaikaa kertyy naisille 4-5 vuotta miehiä enemmän. Eläke on karkeasti neljänneksen matalampi mutta eläkkeen saamisaika noin neljänneksen pidempi. Eläkejärjestelmästä saatava ”tuotto” on siten naisilla korkeampi.
Tätä kohtaa en ymmärtänyt:
”Ero työeläkkeen suuruudessa ei kuitenkaan synny eläkkeen määräytymissäännöistä vaan naisten pienemmistä ansioista ja lyhyemmästä eläkkeen karttuma-ajasta.”
Juuri tuostahan se ero kuitenkin syntyy. Jos eläkkeen määräytymissäännökset olisivat toisenlaiset, olisi työeläkkeen suuruuskin toisenlainen. Jos puhutaan nykyisin eläkkeellä olevista naisista, niin näiden äitiys- ja kotihoitoajalta heille on kertynyt eläkettä 0 euroa. Se on täysin eläkkeiden määräytymissääntöihin liittyvä asia. Vuodesta 2005 alkaen eläkettä on kertynyt hieman myös äitiysloma- ja kotihoidontukiajalta, mutta vastapainona on sitten se, että eläke määräytyy nyt koko työuran mukaan. Aiemmin riitti minimissään 25 työvuotta ns. täyteen eläkkeeseen, mikä mahdollisti monille äideille täyden eläkkeen, vaikka vuosia olisi välissä kotona lasten kanssa ollutkin.
Jos tilanne haluttaisiin muuttaa, niin se muuttuisi aika radikaalisti vaikkapa sellaisella muutoksella, että äitiysvapaa ja kotihoidontukiaika kerryttävät eläkettä 2000 euron kuukausituloja vastaavalla summalla. Rahoitus tulisi sitä kautta, että vastaavasti muiden eläkekarttumaa hieman alennettaisiin. Lopputulos johtaisi kotihoidon arvostuksen kasvuun ja vähentäisi myös eläkkeiden sukupuolieroja.
Tosin kuten edellä todettiin, naisten keskimääräinen eläkkeelläoloaika on keskimäärin selvästi pidempi pidemmästä elinajasta seuraten, joten ei ole ihan yksinkertaista sanoa, mikä olisi tasa-arvoinen eläkejärjestelmä tältä osin.
Omasta mielestäni vanhemmuusaika pitäisi huomioida työuran pituutta laskettaessa – ja myös huomioida paremmin eläkekarttumassa. Työtä lasten kotona hoitaminenkin on, ja lapset kartuttavat myös työn tavoin rahaa eläkkeisiin, koska eläkejärjestelmä Suomessa on vain osin rahastoiva ja perustuu ensi sijassa siihen, että seuraava sukupolvi maksaa edeltäjien eläkkeet.
Olen samaa mieltä.Otetaanko syntyvyys.eläkekeskustelussa huomioon. Eli
jos naiset ahdistetaan työmarkinoille, niin syntyvyys laskee ja mitä se aiheuttaa talouselämässä ja sitä kautta ihmisten elämässä.Maahanmuutto
voi korjata tilannetta, mutta maahanmuuttajienkin pitäisi tehdä= saada
uusi sukupolvi. Marjatta Rönkkö Kuopio
Hyvää keskustelua. Ajattelen niin, että eläketurvaa kertyy samoin periaattein miehille ja naisille, riippumatta siitä kumpi työtä tekee tai lapsia hoitaa. Nykyään eläketurvaa karttuu myös lasten hoidon ajalta, kuten kommenteissa todetaan, mutta työstä saatava karttuma on siihen verrattuna paljon suurempi. Kun Suomessa täytyisi lisätä työntekoa, hoitoajalta kertyvän karttuman parantaminen ei liene kovin realistista. Ruotsissa syntyvyys on suunnilleen samaa tasoa kuin Suomessa, vaikka työhön osallistuminen on yleisempää.