Moni pelkää, että Suomen talouden heikko tila on myrkkyä myös eläkkeiden rahoitukselle. Eläketurvan rahoitus ei ole immuuni Suomen talouden ja työllisyyden kehitykselle mutta aikanaan päätetty rahastointi tuo liikkumavaraa huonoihin aikoihin.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen bruttokansantuote supistui vuonna 2013. Koska kokonaistuotanto ei ole kasvanut pitkään aikaan, Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju totesi viikko sitten Suomen olevan lamassa. Tällä viikolla Suomen Pankki reivasi kuluvaa vuotta 2014 koskevaa ennustettaan alaspäin, nollakasvuksi. Suomen talouden toipumista koskevia arvioita on taas jouduttu lykkäämään.

Palkkasumma ennallaan, työeläkevarojen tuotto hyvä

Eläkkeiden rahoitus perustuu palkoista maksettavaan eläkevakuutusmaksuun ja eläkerahastojen sijoituksista saatavaan tuottoon.

Vakuutusmaksuista saatavan tulon kannalta on tärkeää miten palkkasumma kehittyy. Palkkasumman kehitykseen vaikuttaa se kuinka moni ylipäätään saa palkkaa ja millaisia palkkoja heille maksetaan. Tilastokeskuksen mukaan palkkasumma kasvoi helmi-huhtikuun välisenä aikana edellisvuoteen verrattuna 0,1 prosenttia. Se, että palkkasumma on sentään pysynyt vakaana heikentyneenkin työllisyyden oloissa, on eläketalouden kannalta hyvä asia.

Kolikon toinen puoli on, että nykyisellä palkkasummalla ja vakuutusmaksulla ei saada kerättyä niin paljon tuloa, että se riittäisi kattamaan eläkemenot. Tällainen tilanne on kylläkin ollut tiedossa jo pitkään. Osittain rahastoivassa työeläkejärjestelmässä menot voivat hyvin olla maksutuloa suuremmat. Eläkemenon ja maksutulon erotus katetaan eläkerahastojen sijoituksista saatavilla tuotoilla.

Työeläkevaroja oli tämän vuoden maaliskuun lopussa 165,5 miljardia. Kaikkialla maailmassa ei mene huonosti, ja hyvin hoidetuilla ja hajautetuilla sijoitussalkuilla on ollut mahdollista saada hyvää tuottoa. Reaalinen sijoitustuotto vuodelta 2013 oli työeläkejärjestelmässä 6,2 prosenttia. Osa tuotosta käytettiin maksussa olevien eläkkeiden rahoittamiseen, ja vielä jäi edelleen sijoitettavaksi.

Entä jos menisi vielä huonommin?

Oletetaan tilanne, jossa työllisiä on ensi vuonna viisi prosenttia vähemmän ja tilanne korjaantuu nykytasolle vasta 2020. Oletetaan myös, että kilpailukykymme korjaamiseksi ansiotason reaalikasvu on nolla vuonna 2015 ja vaatimaton yksi prosentti vuodessa sen jälkeen 2020 asti. Lyödään päälle vielä tilanne, jossa työeläkevaroille ei saada lainkaan tuottoa tänä eikä ensi vuonna. Joko alkaa paksunahkaisellakin tuntua?

Heikon työllisyys- ja ansiokehityksen seurauksena palkkasumma pienentyisi. Vakuutusmaksutuloa saataisiin ennakoitua vähemmän. Kun eläkemenot tulee hoitaa, maksua tulisi lähtökohtaisesti korottaa. Työeläkevakuutusmaksun tulisi olla vähintään parikymmentä vuotta ennakoitua tasoa noin 0,6 prosenttiyksikköä korkeampi. Kun 2014 ja 2015 sijoitusten tuotostakaan ei olisi apua eläkemenojen rahoittamisessa, maksua tulisi laskennallisesti nostaa vielä melkein saman verran lisää, jolloin maksutaso olisi jo yli prosenttiyksikön korkeampi kuin nyt ETK:n peruslaskelmassa ennakoitu. Vaikutus tuntuisi vuosikymmenien päähän mutta pitkällä aikavälillä se sulaisi pois koska lähivuosien huono työllisyys tuottaisi vähän pienempiä eläkkeitä ja eläkemenoja kuin tilanne, jossa työllisyys on hyvä.

Jos tilanne ei aikanaan korjautuisi positiivisella talouskehityksellä, varmaankin keskusteltaisiin vilkkaasti maksutason hallinnasta. Paksunahkaisen ei silti tarvitsisi olla vikkelä käänteissään.