Perhe-eläkkeen perustehtävä on tänään – niin kuin puoli vuosisataa sitten – huolehtia lesken ja lasten toimeentulon jatkuvuudesta perheen huoltajan kuoltua.
Työeläkejärjestelmässä leskeneläkkeitä on uudistettu viimeksi neljännesvuosisata sitten. Tuolloin miehetkin saivat oikeuden leskeneläkkeeseen. Toinen merkittävä muutos oli, että leskeneläkkeessä otettiin käyttöön vähennys, jolla eläkkeen suuruutta tarkistetaan omalle eläkkeelle siirryttäessä tai lasten tullessa täysi-ikäisiksi. Uudistus oli ilmeisen onnistunut päätellen siitä, että leskeneläkkeistä on keskusteltu vain harvakseltaan.
Leskeneläke maksaa mutta muutokset kohdentuisivat naisiin
Perhe-eläkkeen saajia on verraten paljon. Vuonna 2013 leskeneläkettä sai 262 000 henkilöä, lapseneläkettä 22 000. Keskimääräinen leskeneläke oli 520 euroa. Lapseneläke oli 350 euroa. Perhe-eläkkeistä koituva eläkemeno 1,7 miljardia euroa ei ole mitätön. Summa vastaa suurin piirtein asumiseen ja toimeentulotukeen käytettyä sosiaalimenoa.
Lapseneläkkeen tarvetta ei kiistetä, saajia on vähän ja meno verraten pieni. Mutta leskeneläkkeissä tilanne on toinen. Leskien aseman turvaamisen keinot puhuttavat ajoittain, saajia on paljon ja meno iso.
Leskeneläkkeen uudistamiseen ryhtymiselle asettaa ison kynnyksen gender-kysymys. Valtaosa leskeneläkkeen saajista on iäkkäitä naisia. Leskeneläkkeen tuoman lisän avulla monen naisen eläketaso nousee keskimääräiselle tasolle. Uudistusmielinen voi leimautua eläkeläisnaisten toimeentulon heikentäjäksi.
Turvan ikuisuuskysymyksiä: kenelle, miksi, kauanko?
Kaikki lesket eivät saa leskeneläkettä. Ollakseen oikeutettu leskeneläkkeeseen on pitänyt olla naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Avoliitossa eläneillä ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen. Myöskään sinkkuja leskeneläke ei lähtökohtaisesti koske. Eläkevähennyksen takia osa leskistä ei oman tulotasonsa perusteella saa leskeneläkettä. Leskeneläkkeen kohdentamisessa juridinen peruste ja eläkkeen vähentämiskäytäntö ovat ilmeisesti kohtuullisen laajasti hyväksyttyjä lähtökohtia. Leskeneläkkeen määräytymisperusteita kritisoivat yleensä ne, jotka eivät siihen ole oikeutettuja. Kaikki kuitenkin osallistuvat sen rahoittamiseen.
Perustavamman ihmettelyn aihe on tarvitaanko leskeneläkkeitä ylipäätään enää. Kuuluuko leskeneläke menneeseen mieselättäjien maailmaan? Kun sukupuolten välistä tasa-arvoa, yksilöllisiä työuria ja yksilöiden velvollisuuksia ja oikeuksia korostetaan, sukupuolten välisiin tuloeroihin perustuvat, yleensä miehen ansioista johdetut sosiaaliturvaoikeudet tuntuvat monesta vanhanaikaisilta, joskus jopa epäreiluilta. Toisaalta perheitä halutaan suojella ja perheen sisäiset tuloerot ovat todellisuutta. Jos osa puolisoiden tuloeroista syntyy lastenhoidon takia, voi kysyä tarvitseeko kotiin jäämisen seurauksia paikata nimenomaan leskeneläkkeillä, vai pitäisikö ennemmin parantaa lapsenhoidon aikana karttuvaa eläketurvaa? Tällöin eläkeoikeutta kertyisi tasaisesti kaikille lapsia hoitaville.
Kolmas pohdintaa vaativa kysymys on leskeneläkkeen kesto. Leskeneläkkeiden maksuajat ovat pidentyneet merkittävästi elinajan pidentyessä (Katsaus perhe-eläkkeeseen, ETK:n raportteja 03/2013). Monessa maassa leskeneläkkeet on muutettu määräaikaisiksi. Määräaikaisella tuella tunnustetaan perheenhuoltajan kuoleman tuottama isku perheen toimeentulolle, mutta ajatellaan, että jonkun kohtuullisen ajan kuluessa tilanteeseen on jotenkin sopeuduttava. Osa löytää uuden puolison, alkaa tienata paremmin, muuttaa pienempään kotiin tms. Toisaalta voi kysyä onko sopeutumismahdollisuutta oikeasti olemassa, varsinkin kun moni leskistä on iäkäs. Jos tarpeet eroavat, olisiko mietittävä eri tilanteet paremmin huomioivia ratkaisuja?
Leskeneläkkeiden mahdolliseen kehittämiseen liittyvät kysymykset ja ratkaisuvaihtoehdot ovat pitkälti arvopohjaisia. Ilman näkemysten vaihtoa on vaikea sanoa tarvitaanko muutoksia, tai mitä kohtaa ja mihin suuntaan leskeneläkkeissä pitäisi uudistaa. Aineksia keskusteluun tarjoaa tuore raporttimme (Näkökulmia perhe-eläkkeen kehittämistarpeisiin, ETK:n raportteja 04/2014). Tilaa sinun näkemyksillesi on tämän bloggauksen perässä.
Eläketutka 
Hyvä, että perhe-eläkettäkin mietitään. Kun perhe-eläkettä luotiin työeläkepuolelle, sen ajateltiin varmaan toimivan lastenhoidosta aiheutuvan alemman eläketason paikkaajana naisille. Sitä se on ollutkin, mutta nykyään kun eläkettä karttuu myös lastenhoidon ajalta, se ei ole riittävä peruste leskeneläkkeelle. Leskeneläkkeen voi saada tekemättä lainkaan palkkatyötä. Riittää, että oli avioliitossa ja muut edellytykset täyttyivät. Ei tarvitse olla edes lapsia kasvattanut eikä siis sen takia osin pois työelämästä. Riittää, että avioliitto on kestänyt tietyn ajan. On selvää, että nykyisen muotoinen leskeneläke ei pidennä työuria. Päinvastoin: hyväpalkkaisen aviopuolisin toinen puolisko voi ”elää siivellä” kotirouvana/herrana tekemättä mitään ja luottaa siihen, että leskeytyessäkin saa vielä osansa. Kunhan vain pitää huolen siitä, ettei avioliitto kariudu avioeroon ennen kuin ”kuolema erottaa”!
Se että kaikki osallistuvat perhe-eläkkeen kustantamiseen vakuutusperiaatteen vastaisesti on outoa. Työkyvyttömyyseläkkeissäkin on maksua suhteutettu riskiin. Miksi ei sitten perhe-eläkkeissä? Perhe-eläkkeen kustannuksiin osallistuvat nyt yhtä suurella panoksella niin koko ikänsä naimattomana elävä lapseton henkilö kuin nuorena avioituva ja lapsia saava. Tämä ei menisi läpi vanhinkovakuutuspuolella. Kuvitelkaapa tilannetta, jossa tavallisen kotivakuutuksen vakuutusmaksutuloa käytettäisiin osin purjeveneiden korvausmenoihin vaikka kotivakuutus ei kata purjeveneitä!
Sitten vielä suuri osa leskeneläkkeeseen oikeutetuista saa niin suurta omaa eläkettä, että leskeneläke leikkautuu pieneksi tai jopa kokonaan pois. Myös heidän perheensä ovat maksaneet liikaa. Leskeneläke on kyllä merkittävä ansion osa matalan tulotason leskille. Heidän määränsä kuitenkin vähenee lähitulevaisuudessa, kun tyypillisessä leskeytymisiässä olevien naisten omat työeläkkeet kasvavat. Syynä on lisääntynyt naisten työssäkäynti ja lastenhoidosta karttuva eläke. Leskeneläkkeen tulonsiirto ei sovi työeläkkeeseen. Se sopisi paremmin veronmaksajien kontolle eli Kela saisi hoitaa koko perhe-eläkkeen. Kuuluuhan lapsilisätkin sinne. Myös lapseneläke sopisi Kelan toimialaan hyvin.
Perhe-eläke tulisi poistaa työeläkkeestä kokonaan mutta pitkällä siirtymäajalla. Jo maksussa olevia eläkkeitä ei voisi lakkauttaa. Lisäksi jo melko iäkkäiden (sanotaan yli 50-vuotiaiden) on vaikea enää ”paikata” poistuvaa leskeneläketurvaa, joten vielä tuleviakin leskiä tulisi jonkin aikaa. Jostain syntymävuodesta alkaen sitten pistettäisiin ”leskeneläkeputki” kiinni. Syntyvällä säästöllä voisi ottaa pienen osan lapsenhoidosta karttuvan eläkkeen parantamiseen: Onhan imetysikäisen hoitaminen 7-päiväistä työviikkoa. Siitä pitääkin karttua 5-päiväistä työviikkoa enemmän. Perhe-eläkkeen poistaminen yksinkertaistaisi työeläkettä, alentaisi hoitokuluja ja alentaisi merkittävästi pitkän aikavälin nousupainetta työeläkemaksuun.
Jos tavoitteena on paikata lapsenhoidosta aiheutuva aukko eläketurvassa ja pienentää köyhyyttä, on Suomen nykyinen perhe-eläkejärjestelmä käsittämätön. Kun ajatellaan yksinhuoltajia, he varmasti kantavat sen kaikkein raskaimman taakan lastenhoidosta. Kuitenkin he joutuvat Suomessa maksamaan jokaisena vuonna noin yhden kuukauden eläkemaksut leskille täysin riippumatta siitä, kuinka paljon he itse ansaitsevat ja kuinka paljon leskien tulot ovat. Vähin mitä voitaisiin tehdä, on vapauttaa yksinhuoltajat maksamasta näitä tulonsiirtoja eläkkeestään. Tilastokeskus lienee laskenut Aamulehdelle, kuinka paljon yksin asuvalla on parien euro. Se on 37 senttiä. Pareilla on siis erinomaiset edellytykset maksaa itse leskeneläkkeiden kustannukset. Lapsettomien parien leskeneläkemahdollisuuksia voisi yllä mainituilla tavoitteilla heikentää. Näin tehtiin esim. Saksassa.
Kannatan perhe-eläkkeen painottumista lapsiin ja heille jopa nykyistä pitempää turvaa, jotta he ehtivät saattaa opintonsa päätökseen. Esim. Ranskassa opiskelevat orvot saavat eläkettä 25-vuotiaaksi asti.
Tapaustutkimukset yleensä valottavat hyvin jonkun järjestelmän kummallisia piirteitä.
Suomalainen mies teki ensin suomalaisessa yrityksessä töitä Suomessa noin 15 vuotta. Sitten hän lähti saman yrityksen lähettämänä ulkomaille. Siellä hän sai lähetetyn työntekijän paremman palkan, asumislisän, kahdelle lapselle koulutuslisän, vaimolisän ja luonnollisesti auto- ja puhelinedun. Muutaman vuoden päästä hän vaihtoi paikalliseen firmaan. Sitten vaimo kuoli ja hän meni uudelleen naimisiin nuoremman naisen kanssa, joka ei missään nimessä halua tulla Suomeen. Ei edes lomalle. Mies sai pari vuotta sitten täyttäessään 65 vuotta ennen vuotta 1995 käytössä olleen järjestelmän mukaisesti viimeisen 4 vuoden perusteella lasketun eläkkeen. Omasta mielestään hän saa uskomattoman hyvää eläkettä Suomesta. Onko todella niin, että jossakin vaiheessa, jos elämä menee todennäköisyyksien mukaan, tämän miehen ulkomaalainen leski saa Suomesta 50% miehen eläkkeestä, vaikkei hänellä ole mitään muuta kytköstä Suomeen, kuin aviomiehen syntymämaa? Eikö leskeneläkkeessä voisi ottaa huomioon ajankohtaa, jolloin lapset olivat pieniä ja kytkeä leskeneläke näihin vuosiin? Myös Suomessa useat yli 50- ja 60-vuotiaat naiset ovat tehneet ruuhkavuosina töitä ja sitten vasta, kun lapset lentävät pois ja taloudellinen tilanne helpottuu, jäävät kotirouviksi. Aukko tulee siis vasta työuran lopussa eikä lapsenhoidosta.
Lopuksi toteaisin, että yksinhuoltajat ovat joutuneet salamannopeasti sopeutumaan radikaalisti laskeneeseen elintasoon. He tuskin ymmärtävät, miten jollekin sosiaaliselle etuudelle pitää olla pitkä siirtymäaika. Ei lapsia synnyttäneitäkään armahdettu, kun lapsilisiä leikattiin. Ja eläkeindeksiä leikattiin työeläkkeensä itse ansainneilta. Olisikohan aika lopettaa leskeneläkkeiden korotukset kokonaan? Indeksien muuttaminen tuntuu olevan ainoa keino, jota poliitikot uskaltavat käyttää.
Olet oikessa siinä, että yksinhuoltajat ovat eriarvoisessa asemassa meihin leskiin nähden, edellyttäen että kuollut puoliso on käynyt töissä. Itse asian läpi eläneenä osaan sen verran sanoa, että lapsen eläke ja lesken eläke olivat ainoa vaihtoehto selvitä eteenpäin. Oma pieni palkka kun ei olisi riittänyt murrosikäisten lasten eteenpäin viemiseen. Se oli siinä elämän vaiheessa ainut valopilkku. Nyt kun olen jo itse lähellä eläkeikää ja uusi eläkelaki koskee minuakin ja oma eläke on pieni huolimatta 47 vuoden työrupeamasta, sanoisin sen verran että tuo lesken eläke on ainut turva tässäkin elämän vaiheessa.
Meitä leskiä, yksinhuoltajia yms. kovia kokeneita ei tule asettaa vastakkain ja kilpailijoiksi. Yhteiskunnan on (jos se on sivistysvaltio), pidettävä huolta kaikista jäsenistään. Lapsista, vanhuksista, sairaista, koulutettava lapset ja nuoret. Niin se vain on. Toisille on jaettu paremmat kortit ja ei kannata kadehtia meitä, jotka olemme kivisemmän polun kulkeneet. On perin helppo tehdä laskelmia ja päättää asioista kun ei ymmärrä (tai välitä) niiden perimmäistä merkitystä ihmisen elämässä. Mitä paremmat eväät lapset ja leski tai yksinhuoltaja saa, sen paremmin hän seviää ja voi huolehtia jälkikasvustaan niin, että heistä tulee taas tuottavia työntekijoitä. Eikö se ole tämän asian ydin ! Kaikille tulee halvemmaksi ! Ja ne leskeneläkkeiden korotukset sitten, tiesitkö että viimeisin korotus oli 0,36 % ? Ajatelkaapa asiaa ihan omakohtaisesti, mitä se merkitsee jos puoliso kuolee ja lapsia on pirtti täysi.
Olin kahdeksan vuotta sekä yksinhuoltaja että leski, siis yksinhuoltajaleski. Lapset puoliorpoja.
Kaikki sympatiani lapsiperhettä eteenpäin vetäville yksinhuoltajille, olivatpa he sitten leskiä tai eronneita.
En pidä yhtään siitä, että Suomen nykyistä leskeneläkettä perustellaan lastenhoidolla, sillä Suomessa leskeneläke ei tule lapsia hoitaville/hoitaneille. Niinpä myös köyhältä yksinhuoltajalta viedään kuukauden eläke suurituloisen kotona oleskelleelle puolisolle. Lapsenhoito ei ole leskeneläkkeen edellytys. (Nuorilla leskillä kyllä).
Katsotaanpa, mitä arvioija prof. Nicholas Barr on kommentoinut suomalaisesta perhe-eläkejärjestelmästä:
Perhetilanteessa tapahtuvia muutoksia ei oteta riittävästi huomioon.
Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, sosiaalipolitiikan lähtökohtana
on että ihmiset avioituvat ja pysyvät avioliitossaan. Kumpikaan ei enää pidä
paikkaansa, vaan perhesuhteet ovat epävakaampia. Lisäksi eläke-etuuksien
yksilöllinen määräytyminen on osasyy siihen, että köyhyyttä esiintyy yksinelävien
eläkeläisten keskuudessa huomattavasti enemmän kuin eläkeläispariskuntien
keskuudessa.
(Aiemmassa tekstissäni oli virhe, pariskunnan euro on Tilastokeskuksen laskelmien mukaan yksinelävillä 27 senttiä.)
Barrin 16. EHDOTUS
yksilöiden ja perheiden kohtelun tarkistaminen:
• Vuonna 2009 yli 30 prosenttia Suomen yksinelävistä eläkeläisistä oli köyhiä.
Pariskuntien kohdalla luku on 4,3 prosenttia. Tämä on merkki tarpeesta
tarkastella yksinelävien eläkeläisten etuuksia, esimerkiksi yksineläville ja
puolisoille maksettavien kansaneläkkeen ja takuueläkkeen määrien suhdetta.
On myös syytä harkita puolisoiden yhteisannuiteettia puolisoiden yhteisten
etuuksien käyttöönottoa lesken eläkkeen parantamiseksi (luku 5.3).
• Koska avioerot ovat tavallisia, olisi perusteltua luoda mahdollisuus siirtää
työeläkeoikeutta puolisoiden välillä avioeron tai eläkkeelle jäämisen yhteydessä
(luku 5.3).
Seppo otti esille nykyisin voimassa olevan järjestelmän uutuuden:
Eläkettä karttuu kotihoidon tukea saavalle vanhemmalle 713,68 euron/kk palkkaa vastaavasti (2015). Ollaanko nyt Suomeen tuomassa Ruotsin systeemiä, jossa leskeneläke lakkautetaan, mutta kotihoidon tuen ajalta on jokaisella yhtä suuri eläkeoikeus. Vuodessa kertyneen eläkkeen suuruus siis lienee 10,7 euroa kuukaudessa (onko näin?). Tämä tarkoittaa melkoista heikennystä leskeneläkkeisiin. Keskimääräiseen 520 euron leskeneläkkeeseen tarvittaisiin 48 vuotta kestävä kotihoidon tuki. Tämä 10,7 euroa/kk ei mielestäni pitäisi olla ainoa eläke-erojen tasaaja, koska naiset käyttävät kotihoidon tuesta 97% ja heistä löytyy useimmiten köyhät eläkeläiset. Jotain jakosysteemiä lasten vanhempien välillä tarvitaan tämän lisäksi. Ehkä eläkkeiden pakollinen tasaaminen tältä ajalta 50% – 50% näyttäisi kerrankin, että Suomessakin arvostetaan lapsia.
On hyvä, että Suomessa on leskille turva perhe-eläkkeen muodossa. Näitä kielteisiä ajatuksia kirjoittelevat ne ihmiset, jotka eivät ole kokeneet mitä on jäädä yksin lastensa kanssa. Monet äidit ovat olleet kotona hoitamassa lapsiaan, kun tragedia kohtaa perhettä. Minä kunnioitan Suomen yhteiskuntaa, joka auttaa tällalailla selviytymään edes jollain lailla elämästä. Ei kaikkia tukia saa lopettaa, vaikka olisikin lama. Ja vaikka perheen äiti menisikin uusiin naimisiin, jää tämä lesken eläke voimaan , mikä tarkoittaa, että se todennäköisesti on pienempi summa, mitä äiti saisi uudesta miehestään. Eihän eläkkeet juurikaan nouse, nehän on kaikki jäädytetty. Ei tosiaan kannata kadehtia. Myötäeletään ja pidetään sillä lailla toisistamme huolta.
Kuka myötäelää, kun yksin hoitaa lapsiaan, mutta ei ole leski vaan eron vuoksi yksinhuoltaja? Pienellä palkalla jo 14 vuotta yksinhuoltajana 3 lapselle. Ei ole eläkettä turvaamassa yhtään mitään ei edes tulevaisuudessa. Ihan on omalla palkalla toimeen tultava. Mikä ihmeen oikeus leskillä on kuolemaansa asti saada 500e/ kk ylimääräistä rahaa? Ymmärrän tämän vain lasten osalta en lesken.
Entä tapauksessa josda pulisolta jää huomattva omaisuus,lapset aikuisia,puoliso kotirouva/mies ja edesmenneella pieni työeläke?
Kannatan sitä, että leskeneläkettä saavat alaikäisten lasten huoltajat.
Nykyisin täysi-ikäisillä lapsilla on käytännössä ilmainen koulutus peruskoulun jälkeen. Tietysti tähän voi sanoa, että koulutustuki ja vuokratuki ovat pieniä, mutta ne ovat kuitenkin olemassa. Ennen ei ollut niitäkään ja oli pakko pärjätä. Ja jostainhan yhteiskunnan on pakko säästää.
Tietysti myös lesken, jonka tulot ovat jääneet pieneksi esim lastenhoidon vuoksi pitää saada tukea, jos ei leskeneläkettä niin toimeentulotukea kuten muidenkin pienitulosten.
Periaatteessa on kuitenkin perin outoa, että leskeneläkettä maksetaan lapsettomille leskille.
Voidaanhan ajatella, että työssäkäyvät yksineläjät ovat olleet aina suuria maksajia ja maksaneet itse kaikki kulut. Leski sen sijaan on voinut jakaa kulujaan vuosien ajan puolisonsa kanssa. Uuteen niukempaan elämään on vain opittava, jos terveys suo. Monet yksinäiset ovat eläneet koko elämänsä niukasti valittamatta ja selviytyneet työtätekemällä ilman mitään lisäeläkkeitä.
Eiköhän se ole niin että se lapsetonkin on voinut olla työssäkäyvä ”suuri maksaja” ja maksanut itse kaikki kulunsa. Ei lapseton pariskunta elä toisen siivellä, omat kulunsa on kummallakin.
Muuten, miksi erotaan ja jättäydytään yksinhuoltajiksi kitumaan köyhyydessä. Ei jakseta sinnitellä avioliiton vaikeuksien kohdatessa, vaan etsitään sitä helppoa elämää. Sitten huudetaan yhteiskuntaa apuun kun ei yksin olekaan niin helppoa. Liian hepposin perustein erotaan nykyään, toki on aihettakin joskus eroon, esim.väkivaltaa ja alkoholismia on vaikea sietää. Pitkiä avioliittoja pitäisi ”mainostaa”enemmän.
Höpö höpö taas näitä ymmärtämättömiä. Jos ei avioliitto toimi on lapsillakin parempi olla yksinhuoltaja- perheessä, kuin kuunnella esim. jatkuvaa riitaa. Se oli josku 50- luvulla, kun ei voinut erota.
Miksi leski ei pysty elämään omalla työeläkkeellä niinkuin yksinhuoltajankin täytyy? Yleensä leski myy yhteisen asunnon/talon…muuttaa pienempään ja maksaa vain pienen vastikkeen. Yksinhuoltajalla harvoin on varaa nuorena ostaa omaa asuntoa..siis maksaa kovan vuokran. Nyt vuokratuet on vaarassa pienentyä..siis taas eläkeläinen joka asuu vuokratalossa kärsii. Leskeä tämäkään muutos ei koske kun asuu omassa asunnossa ja vielä nostaa leskeneläkettä. Onko tämä tosiaan jonkun mielestä oikein?
Mistä tämä käsitys, että leski asuu omassa asunnossa ja maksaa vain pienen vastikkeen? Ainakin minä maksan ihan tavallisen vuokra-asunnon vuokraa. Ei ne leskeneläkkeet NIIN suuria ole ainakaan tavallisten ihmisten kohdalla. Eri asia on jos vainaja on ollut kovatuloinen, mutta muutoin tuo raha ei ole suuren suuri.
Totta on, että yksinhuoltajien asema käy yhä ahtaammaksi tässä yhteiskunnassa, jossa ei enää ymmärretä yhteisen hyvän päälle mitään. Eiköhän se syy ole tässä yhteiskunnassa, ettei se huolehdi eronneista yksinhuoltajista paremmin eikä niissä, jotka ovat leskeksi jääneet ja samalla tavalla yksinhuoltajia.
Jäi vielä mainitsematta, että kun saa leskeneläkkeen se sulkee useimmiten pois asumistuen yms. saamisen. Itse en ainakaan sellaista saanut kun lapsi oli alaikäinen, juuri tuon leskeneläkkeen takia. Eli jos saat asumistuen niin ehkäpä se vähän kompensoi tuota leskeneläkettä.
Olen 56 naisleski, mieheni sairasti ensin 20 v ja meillä oli kaksi lasta, hoidin häntä ja toimin yrittäjänä samanaikaisesti. Vuodet olivat erittäin raskaita, miehen työkyveläke meni sairaalalaskuih, lääkkeisiin,kuntoutuksiin eikä riittänyt aina hänen menoihinsakaan, mielestäni olen leskeneläkkeen ansainnut monta kertaa.
Säästin myös yhteiskunnan rahoja eli muiden työtätekevien , toinen vaihtoehto olisi ollut miehen laitto laitokseen ja isot kustannukset olisivat olleet. Usein naislesket ovat olleet miestensä omaishoitajia vuosikymmenet uhaten näin oman työuransa ja pitäneet perheen kasassa ja isän vaikkakin sairaan lähellä pieniä lapsia. Meitä naisleskiä on monenlaisia. Onneksi on oma terveys vielä hyvä mutta kuinka kauan.
Täydellisenä väliin putoajana itkin, kun sain eilen kielteisen leskeneläkepäätöksen. Muutin puolisoni kanssa yhteen toukokuussa 1976 ja kihlauduimme muutaman vuoden kuluttua. Avioliiton solmimme marraskuussa 1991. Olin täyttänyt 50 vuotta saman vuoden toukokuussa. Olisi pitänyt mennä avioliittoon edellisenä vuonna ja/tai syntyä puoli vuotta myöhemmin ja tutustua säännöksiin, jos olivat silloin samat kuin nyt. Puoliso menehtyi marraskuussa 2016.
Olin puolisoni omaishoitaja vuodesta 1996 ja jäin vuonna 2003 kolme vuotta ennen varsinaista eläkeikää hoitamaan häntä täysipäiväisesti. Vaihtoehtona oli puolison laitoshoito. Sairaus oli vakava ja parantumaton. Ei omaishoitajan työ helppoa ollut. Hoitokustannukset kasvoivat ja eläkkeiden ostovoima heikkeni. Oma eläkkeeni jäi pysyvästi alhaiseksi. Yhteiskunnalle oli edullista, että puolisoni oli kotihoidossa. Hän sai hyvää ja rakastavaa hoitoa ja saimme elää ja asua yhdessä 40 vuotta. Selkäni hoitotyössä vioittaneena joudun nyt itse selviämään eteenpäin ilman lesken eläkettä, jolla olisin voinut hieman paikata eläketurvaani. Yhteiskunta ei jousta.
Omaishoitajat ovat Suomessa huonosti kohdeltu ryhmä. Tunnen kaltaisiasi puolisoita ja lapsia, jotka hoitavat sairasta läheistään kokopäiväisesti, vaikka tulevat saamaan mitättömän omaishoitajan eläkkeen läheisen poismenon jälkeen. Ihmettelen, miten on mahdollista, että puoliso saa leskeneläkettä virallisen puolisonsa kuoleman jälkeen, vaikka olisi asunut muualla. Tällainen tapaus on naapurissani. Muutti pois sairaan miehensä luota, asui muualla muutaman vuoden ja muutti miehensä kuoleman jälkeen takaisin. (Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja 🙂 ). Myös kansanedustaja Melin sai elää vanhana ilman virallista vaimoaan, joka asui avoimesti toisen miehen kanssa.
En tiedä, onko teillä yhteisiä lapsia, mutta en kannata lapsettomien leskeneläkkeitä. Kannatan ETK:n bloggarin kantaa, että pitäisi korvata lapsenhoidosta syntynyt eläkevaje. Kannatan myös sitä, että korvataan omaishoitajalle syntynyt eläkevaje paremmin kuin nykyisin (tässä toki kuntakohtaisia eroja).
Leskeneläke voi olla todella iso sosiaalietuus (jopa 70 000 – 100 000 euroa vuodessa). Mielestäni etuuspohjaiseen leskeneläkkeeseen pitäisi laittaa katto, koska se perustuu muiden maksajien solidaarisuuteen. Yksinhuoltajalta ei mielestäni pidä vaatia sitä yhden kuukauden eläkkeen siirtoa kovapalkkaisen johtajan leskelle. Parempi on se tapa, kuten on monissa maissa, että yhteinen eläkesäästö jaetaan puolisoiden kesken ja ikä otetaan huomioon eläkeomaisuuden muuttamisessa eläkkeeksi. Jos muistan oikein, niin Ruotsi korjasi aikoinaan, kun heillä oli vielä olemassa leskeneläke, yksinäisten eläkkeitä antamalla heille 10%:lla korotetun eläkkeen. Tämä takasi, ettei yksinäisten tarvinnut osallistua leskeneläkkeiden maksamiseen. Nykyisin Ruotsissa lienee vain 5 vuoden ylimenokauden eläke kuolleen puolisolle, sillä leskeneläke on siellä lopetettu toistakymmentä vuotta sitten.
ETK:lta haluaisin kuulla, miten esim. muissa Pohjoismaissa toimitaan ja miten esim. Hollannissa ja Saksassa, lähellä olevia maita mainitakseni. Kiinnostavana yksityiskohtana haluaisin myös kuulla, miten Suomi tukee Elopin ex-vaimoa ja mahdollista uutta vaimoa, jos Elop kuolee. Näin saisimme keskustelua varten vähän laajemman käsityksen mahdollisista vaihtoehdoista.
Naimisiin menon ikäraja (50 vuotta) on yksi pohdittava kysymys, osin juuri tällaisten ikävien tapausten takia. Ikäraja taisi aikanaan olla 40 vuotta. Ikäraja on ollut yksi tapa rajoittaa eläkkeeseen oikeutettujen piiriä.
Eri maiden järjestelmistä on vaikea kirjoittaa lyhyesti. Yritän vähän tiivistää vertaamalla pohjoismaista ja mannermaista ajattelua.
Keski-Euroopassa perhe-eläkejärjestelmien taustalla on usein naisten vähäinen työhön osallistuminen. Perinteisesti Keski-Euroopassa on ajateltu, että perheessä on yksi pääelättäjä ja naiset usein kotona tai osa-aikaisesti töissä.
Näin miehillä ja naisilla on usein ollut jo lähtökohtaisesti eri asema taloudellisesti ja eläkeoikeuden suhteen. Leskeneläke on näissä maissa usein elinikäinen, ja myös eronneet lesket ovat oikeutettuja eläkkeeseen. Leskeneläkettä on näissä maissa perusteltu myös siksi, että ei niissä välttämättä ole ollut kansaneläkettä. Lesken toimeentulo on siten ollut voimakkaasti puolisosta riippuvaa, eikä puolison kuollessa muuta turvaa kuin leskeneläke välttämättä ole ollut tarjolla.
Taas yksinkertaistaen, Pohjoismaissa on ajateltu, että naiset osallistuvat työelämään siinä kuin miehetkin. Näin heillä olisi oma ansaittu työeläketurva vanhuuden turvana. Ja jos ei olisi, kansaneläkejärjestelmä kompensoi puuttuvaa työuraa. Perhekäsitys on ollut liberaalimpi, eli perhe on voinut tarkoittaa muutakin kuin avioliitossa elävää miestä ja naista ja heidän lapsiaan. Hollanti on lähempänä pohjoismaita ajattelussaan, Suomi taas jossain pohjoismaiden ja keskieurooppalaisen ajattelun välimaastossa.
Ruotsi ja Hollanti ovat uusineet perhe-eläkkeitään. Yhteistä näiden maiden uudistuksissa on olliut ajatella etuuteen oikeutettuja laajasti. Myös avopuolisot, ja ilmeisesti muuten samassa taloudessa asuvat voivat olla oikeutettuja leskeneläke-etuuteen. Toisaalta leskeneläkeoikeus on tehty määräaikaiseksi. Hollannissa on myös tiukennettu tuloharkintaa ja siten rajattu leskeneläkeoikeutta. Tanska lopetti kauan sitten perhe-eläkkeet lakisääteisessä järjestelmässään. Jäljellä on jonkinlaisia kertakorvauksia. Työmarkkinaeläkkeissä toisaalta voi olla perhe-eläketurvaa mukana. Saksassa leskeneläkkeitä uudistettiin 2001. Perinteisestä mallista haluttiin siirtyä sellaiseen järjestelmään, joka korostaa tasa-arvoista työssäkäyntiä ja riippumattomuutta puolison tuloista. Etuuksien tasoa mietittiin työhön kannustamisen näkökulmasta, mikä tarkoittaa käytännössä usein pienempiä eläkkeitä ja mahdollisesti määräaikaista tukea. Saksassa on käytössä avioliiton aikana ansaittujen eläkeoikeukien jakaminen, mikä myös vaikuttaa leskeneläkkeiden tarpeeseen.
Nykyisenä pirstaleisten työsuhteiden, pätkätöiden ja tuntitöiden aikana, ei juurikaan voi puhua työurista. Moni nainen, äiti tai leski menisi työhön, jos vain saisi töitä ja vieläpä palkkaakin. Näissä keskusteluissa köyhät solvaavat toisiaan. Itse saan leskeneläkettä 800 euroa kk (netto). Eläkelaitoksen tiedotteen mukaan tuleva oma eläkekertymäni on n. 900 euroa (brutto) 65-vuotiaana ja 1200 euroa 67-vuotiaana eläkkeelle jäädessäni. Nyt saan työttömyyskorvausta 700 e/kk, netto. Mitään muita tukia en saa yhteiskunnalta, en saa siis asumistukea, sosiaalitukea tms. Opiskellessani sain opintorahaa parilta kuukaudelta vuodessa leskeneläkkeen lisäksi. Opiskeluaikana olin kesätöissä, mutta työmatkohin hupeni suuri osa palkkaa kuukaudessa (n. 500 euroa). Nyt valmistuttuani en ole onnistunut löytämään töitä satojen hakemusten ja yhteydenottojen jälkeenkään. Syynä on ilmeisesti juuri naisiin kohdistuva ikärasismi, jolloin yli 55-vuotiaat on tuomittu työttömyyteen eläkeikäänsä saakka, olivat he sitten kuinka terveitä, reippaita, mukavia tai uudistumiskykyisiä hyvänsä. Muutto toiselle paikkakunnalle ei onnistu noin vain, koska perheessä on alaikäinen lapsi opiskeluineen. Leskillä ja yksinhuoltajilla on monia vaikeuksia voitettavaan elämässä, joten heitä ei pitäisi enää kurittaa yhteiskunnan tai yhteisöjen taholta. Toisaalta onhan se mukavaakin, kun jostakin asiasta edes kadehditaan :), kun kuvitellaan, että kaikki lesket ovat rikkaita.
Suomessa on kuritettu jo tarpeeksi pienituloisia; lapsilisiä on leikattu, opintotukia pienennetty, asuminen ja ruoka on kallista, lääkäri- ja sairaalamatkojen omavastuuosuuksia on nostettu, työmatkojen omavastuuksia nostettu ja työssäkäyntialueita on laajennettu. Työmatkoihin voi kulua vaikka 4 tuntia päivässä ja samalla pitäisi pystyä viemään lapset hoitoon, harrastuksiin, tehdä kotityöt ja antaa lapsille aikaa. On hyvä, että joku edes saa hieman helpotusta elämäänsä leskeneläkkeen muodossa.
On pöyristyttävää, mikä määrä lastensuojelutapauksia on Suomessa. Jotakin ongelmaa on yhteiskunnassa, jossa suuret määrät nuoria ja lapsia otetaan huostaan. Asenteisiin kaivattaisiin muutosta. Pienituloisuus ja köyhyys sekä työelämän muutokset johtavat perheet suuriin paineisiin ja ahdinkoon. Suurituloisten etuihin pitäisi puuttua rankalla kädellä; onhan väärin, että pienten lasten vanhemmat, joilla työmatkoihin kuluu suuri osa tuloista, maksavat saman verran päivähoidosta kuin esim. 10-20000-50000 e/kk perheenä tienaavat. Myös pienituloisilta työssä ja opiskeluissa vaaditaan oman auton käyttöä ja peliä ja vehkeitä ihan samalla tavalla kuin suurituloisilta. Yksinhuoltajat eivät myöskään saa kotitalousvähennystä kuin oman osansa, vaikka elättäisivät montaa lasta. Pienituloinen ei pysty pienentämään enää kulujaan, koska kaikki ”turha” ja välttämätönkin on jo karsittu. Moni tekee pakon sanelemana pätkätyötä tai päivä on pirstaloitunut useaan työhön, työajat ovat epätyypillisiä jne. Aikapula ja rahapula estävät harrastukset ja lomamatkat, jotka olisivat niin tarpeellisa kaikille.
Leskeneläkkeistä on turha huumaa yhtenä ”könttönä” ja kuvitella että lesket ovat eläneet ja elävät laakereillaan ja viettävät kissan päiviä. Suuriin leskeneläkkeisiin, kuten myös kansaneläkkeisiin saa kyllä puuttua. Minusta yli 5000 euron kansaneläkkeisiin ja leskeneläkkeisiin voi ja saa puuttua, vaikka sitten verotuksen kautta, jos ei muuten onnistu. Hyvätuloisten eläkeläisten maastamuutto 6 kk vuodessa on myös jotenkin väärin. Tienatut suuret eläkkeet valuvat näin ulkomaile järjestelmällisesti. Etenkin suuret ikäluokat ovat hyvin itsekkäästi järjestäneet itselleen virat ja suuret palkat ja sitä kautta myös eläkkeet. Nyt sitten samat ihmiset ovat kovalla kädellä karsimassa palkkatuloja, moittimassa työttömiä ja heikentämässä kansalaisten elämää monella tapaa.
Jos jäkeen jäänyt on jo ehtinyt periä edesmenneet vanhempansa, lisäksi yhteinen lapsi perii testamentilla edesmenn.toisen vanhempansa,mikä on lesken osuus,vaikuttaako omaisuus leskeneläkkeeseen?
Tarkoitan puolisoa joka peri omat vanhempansa ja lisäksi yht.lapsen kanssa edesmenneen puolisonsa. Kuinka vaikuttaa leskeneläkkeen saantiin?
Perinnöt tai omaisuus ylipäätään eivät vaikuta leskeneläkkeeseen millään tavalla.
Naiset tekevät suunnattoman arvokasta hoivatyötä, joka käsittää menevät ja tulevat sukupolvet. Monet työelämää koskevat valintamme olemme tehneet, ei suinkaan palkka, vaan perheen hyvinvointi edellä. Tästäkö palkkioksi meidät tulisi tuomita vanhuudessa puutteeseen. On vain hyvä jos pystymme asumaan omissa kodeissamme ja huolehtimaan välttämättömistä maksuista leskeneläkkeen turvin.
En tulisi toimeen pelkällä omalla eläkkeelläni.
Leskeneläke auttaa niin, että pärjään. Miehini kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen 52-vuotiaana eikä itse päässyt nauttimaan eläkkeestään. Töissä hän ehti olla reilun vuosineljänneksen. Jäin yksinhuoltajaksi.
Lapset olivat 12- ja 14-vuotiaat.
Olin siis 6 vuotta sekä yksinhuoltaja että leski, yksinhuoltajaleski. Nyt lapset ovat aikuisia.
Minä olen edelleenkin leski.
Opin tänään uutta. Tapaturmavakuutuslain perusteella maksettu lesken eläke lakkaa, jos leski solmii uuden avioliiton tai ryhtyy elämään avioliitonomaisessa suhteessa, josta syntyy yhteinen lapsi. Puolisoni on menehtynyt auto-onnettomuudessa työmatkalla 10 vuotta sitten ja itse solmin uuden avioliiton nyt yli 50-vuotiaana – eläke loppui, mutta rakkautta riittää ja töitä, onneksi.