Eläkeuudistuksen maksumiehet ja -naiset

Eläkeuudistusta koskevalla sopimuksella on monia myönteisiä vaikutuksia. Jos kehitys toteutuu kuin vaikutusarviomme oletuksissa, eläkkeelle siirtyminen myöhentyy ja julkisen talouden kestävyys paranee. Eläkemeno kasvaa hitaammin eikä maksua tarvitse nostaa. Eläketasokin paranee.

Maaginen sopimus, jolla on vain hyviä seurauksia? Ei sentään. Uudistusten hintana on, että elinkaarella tehdyn työn määrä on suurempi ja eläkkeellä oloaika lyhyempi kuin ilman uudistusta olisi.

Työkykyisten hyvinvointitappio?

Kun tavoitteena on myöhentää vanhuuseläkkeelle siirtymistä, lienee selvää, että sopeutustoimien kohteeksi, ns. maksajiksi, joutuvat erityisesti ne, joilla on edellytys työskennellä vanhuuseläkeikään asti.

Se kuinka suureksi hyvinvointitappioksi lisätyöskentelyn tarve koetaan, varmaankin vaihtelee. Joillekin työnteko tuo elämänsisältöä, eikä palkanmaksusta seuraava korkeampi elinkaarivarallisuuskaan varmaan harmita. Toisille lisävuodet työelämässä ovat kärsimystä, jota palkkakaan ei lievitä. Työtä vailla olevalle eläkepäivien siirtymisellä ei välttämättä ole merkitystä kun muu sosiaaliturva säilyy.

Entä miten suuri hyvinvointitappio seuraa siitä, jos odotettavissa olevien eläkevuosien pituus onkin lyhyempi kuin ilman uudistusta? Yksilötasolla emme tiedä etukäteen päiviemme mittaa. Päivien määrää tärkeämpää lienee mikä on näiden vuosien elämänsisältö. Tätä ei eläkeuudistuksessa ratkaistu. Sen sijaan tiedämme, että lyhyemmän eläkeajan seurauksena on mahdollista maksaa vähän korkeampaa kuukausieläkettä. Kuka tietää, ehkä se mahdollistaa eläkepäiviin parempaa sisältöä.

Häviäjistä ja voittajista

Kun eläkesopimus tuli julki, ei kauheasti iloittu eläkejärjestelmän ja julkisen talouden kestävyyden paranemisesta. Yksilötason tappiot kiinnostivat enemmän. Omassa alustavassa vaikutusarviossamme lähestyimme voittoja ja menetyksiä kuukausieläkkeen ja eläkepääoman näkökulmasta.

Eläkeaikana maksettava kuukausieläke on siinä mielessä hyvä mittatikku uudistuksen vaikutuksille, että se kertoo eläketasosta kun työnteko loppuu. Uudistuksen seurauksena eläketasot nousevat. Mitä nuoremmista sukupolvista on kyse, sitä enemmän. Eläketason nousulle on useita selityksiä. Potentiaalinen karttuma-aika ja työura ovat pidemmät. Eläkepalkkaa nostaa myös se, että työntekijän työeläkemaksua ei enää vähennetä eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Myöhemmin elinaikakerrointa lievennetään.

Esimerkkilaskelmamme kertovat, että uudistussopimuksen mukainen vanhuuseläke on uudessa korkeammassa iässä kuitenkin heikompi kuin nykylain mukaan laskettuna. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kannustinkarttuma häviää kun ikäraja nousee. Sen säilyttäminen ei olisi ollut työnteon porkkana kun vaihtoehtoa työnteolle ei ole. Muutenhan kannustinkarttuma olisi lahja, ei kannustin.

Korkeampi 1,9 prosentin karttuma häviää myös. Tilalla on siirtymäajan 1,7 prosentin karttuma, jolla vähän lievitetään 1960-luvulla syntyneille muutoksista seuraavia heikennyksiä. Vuoden 2025 jälkeen karttumaprosentti on kaikesta työstä 1,5. Vastedes ei ole väliä missä iässä työ tehdään. Korkeampia karttumia saavissa ryhmissä karttumapienennykset koetaan heikennyksiksi. Toisaalta moni arvostaa ehtojen yhtenäistymistä.

Maksajia arvioitaessa pitää olla herkkä erilaisten erojen tunnistamisessa. Sukupuolten ja sukupolvien sisällä on erilaisessa tilanteessa olevia. Ikärajojen nostaminen esimerkiksi nostaa myös niiden eläkkeitä, jotka eivät pysty työskentelemään korkeammille ikärajoille asti. Seurauksena ovat pidemmät laskennalliset työurat työkyvyttömille ja esimerkiksi työttömille, ja sitä kautta heillekin korkeammat kuukausieläkkeet. Heikommassa työmarkkina-asemassa olevien eläketaso siis paranee, mikä ei ole sattumaa.

Pääomatarkastelussa vertasimme elinkaarella maksettujen maksujen ja saatujen eläke-etuuksien nykyarvoa ja sen muutosta. Näin arvioituna menetykset ovat suurimmat 1960- ja 1970 -luvuilla syntyneille. He eivät juuri ehdi hyötyä maksukehityksen tasaantumisesta eivätkä etuusmuutoksista. Maksuaikaa kuitenkin tulee lisää ja eläkepääoma on pienempi.

Rakenteellinen sopeuttaminen leikkaa tulevia menoja ja etuja

Eläkemenon kasvun hidastuminen ja julkisen talouden kestävyyden parantuminen eivät ole mahdollisia ilman maksumiehiä ja -naisia. Eläkeuudistuksen ajoittumisen ja sisällön takia näitä ovat 1960- ja 1970 -luvuilla syntyneet työhön kykenevät ihmiset. Aikaisemmin syntyneet ovat jo eläkkeellä, nuorempien niskaan ratkaisuja ei ole voinut kaataa, eikä työstä sivussa olevista ole uudistusten rahoittajiksi.

Jokainen maksajaksi itsensä tunteva voi itse pohtia minkä arvon antaa sille, että elinkaariansiot ovat korkeammat, julkisen talouden näköalat ovat paremmat ja nuoremmilla sukupolvilla on edessään hieman helpottunut rahoitustehtävä.

2 kommenttia artikkeliin ”Eläkeuudistuksen maksumiehet ja -naiset

  1. Vm. -65 osoittautui kohtalonimaiseksi.
    Tuon 65 täytettyäni minäkin pääsisin säällisesti eläkkeelle. Tarkalleen ottaen vaaditut työvuodet täyttyvät puoli vuotta ikäpyykin jälkeen. Eläkeiän alaraja nousee nykyisestä kahdella ja puolella vuodella. Minusta se on paljon, varsinkin kun siirtymäajalta ei ainostaan koroteta karttumaa 0,2 prosentilla (1,5:stä 1,7:ään), vaan myös kerätään korkeampaa eläkemaksua (1,5 prosenttiyksikköä korkeampi maksu 53 vuotta täyttäneiltä). Jo vain kaikki tämä tuntuu kovemmalta hinnalta kuin tieto siitä, että saisin sitten aikanaan parempaa eläkettä, kun sinne asti jatkan.
    Ennen pelkästän narise, hyväksyn suoralta kädeltä sen, että säännöt karttumisesta ovat samat kaikille. Kunnes siihen päästään, karastuneiden 60-lukulaisten työmuurahaisten on kannettava kaukaisimmatkin korret kekoon.
    Kasvatan uskoani nuoriin ja siihenkin, että 80-luvulla tai 90-luvulla syntyneet tekisivät yhtä pitkää päivää kuin 50- tai 60-luvuilla syntyneet.
    Uudistuksessa voittajaksi kohoaa tämän päivän teini, joka ei vielä tiedä, miten onnekkaasti hänelle käy, kun vuosi 2017 vaihtuu.
    Mikään muutos ei tapahdu kuitenkaan yhdessä yössä, ei edes uudenvuodenyössä 2017.

  2. Kun tekstit ovat lyhyitä, jäi sanomatta se, että työelämässä on vielä paljon ennen 1960-lukua syntyneitä. Onneksi on! Vaikutusarviossamme heille ei kuitenkaan kaavailluista muutoksista ehdi tulla suuria vaikutuksia. Vanhuuseläkkeen alaikäraja alkaa nousta 1955 syntyneistä lähtien 3 kk ikäluokkaa kohti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s