Itsensä työllistävien yrittäjien määrä on kasvussa. Yrittämistä peukutetaan eri tavoin ja se nähdään elämäntapavalintana ja jopa ilmiönä, joka nostaa Suomea lamasta (vrt. Slush). Toisaalta puhutaan rakennemuutoksen luomista pakkoyrittäjistä, jotka on ulkoistettu myymään työvoimaansa omalla riskillään.

Oli yrittämisen lähtökohta mikä tahansa, moni itsensä työllistäjä kokee olevansa matalien tulojen ja korkeiden eläkemaksujen puristuksessa. Talous yskii, toimeksiantoja on niukasti ja kassavirta yritystoiminnan alussa on usein vähäistä. Ei ole ihme, että seurauksena on epävarmuutta toimeentulosta ja huolta eläkeajasta.

Yrittäjien määrä vakaa, yrittämisen luonne muuttunut

Vaikka yrittäminen on ainakin puheissa trendikästä, kymmenen viime vuoden aikana yrittäjien määrä ja osuus työeläkevakuutuskannasta on ollut verraten vakaa. Yrittäjien osuus vakuutetuista on noin 14 prosenttia. Yrittäjiä on YEL-vakuutettuna 210 000 ja maatalousyrittäjiä MYEL-vakuutettuna vajaa 70 000. Toisin sanoen valtaosa Suomen 2,3 miljoonasta työtä tekevästä henkilöstä on vakuutettuna palkansaajana.

Yrittäminen sinänsä ei siis näytä kasvaneen, mutta sen luonne on muuttunut. Maatalousyrittäjien määrä on trendinomaisesti vähentynyt rakennemuutoksen takia. Vuonna 2013 heitä oli alle 60 000. Työnantajayrittäjien määrä taas on pitkään pysynyt samalla tasolla. Vuonna 2013 heitä oli noin 85 000. Se mikä on kasvanut, on itsensä työllistäjien joukko. Itsensä työllistäjien määrä on kasvanut 30 000:lla vuodesta 2000. Vuonna 2013 heitä oli 150 000.

Keitä itsensä työllistävien joukkoon kuuluu? Heitä ovat yksinyrittäjät, eli yrittäjät, joilla ei ole palkattua työvoimaa. Toiseksi joukkoon luetaan myös ammatinharjoittajat, jotka myyvät osaamistaan toiminimellä. Freelancerit työllistävät itsensä eri tavoin palkkioilla joko yrityksen tai toiminimen kautta. Neljäntenä ryhmänä itsensä työllistäviin luetaan tieteen ja taiteen apurahansaajat.

Kaikkien itsensä työllistävien eläketurva ei ole rempallaan

Maatalousyrittäjät on vakuutettu MyEL:n mukaan Melassa. Myös apurahansaajat ovat Melassa vakuutettuja. Muut yrittäjät kuuluvat YEL:n piiriin. Heistä työnantajayrittäjät ovat eläkevakuuttamisen kannalta kohtuullisen selkeitä tapauksia. Työnantajayrittäjien palkattu työvoima on vakuutettava, asiaa valvotaan ja samalla hoituu yleensä myös työnantajan oma yrittäjävakuutus kuntoon.

Potentiaalisesti ongelmallisiksi eläkevakuuttamisen näkökulmasta jäävät siis yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat ja freelancerit. Peruskysymys on tietenkin yrittäjänä pärjääminen. Eläketurvan kannalta voi silti esittää kaksi kysymystä. Miten suuri on ”pakkoyrittäjien” tai ”vastentahtoisesti” yrittäjiksi joutuneiden joukko, joka mahdollisesti on eläkevakuuttamisen kannalta erityisen hankalassa asemassa? Entä miten suuri ongelma alivakuuttaminen mahtaa olla?

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen perusteella ”pakkoyrittäjät” on onneksi vähemmistö. Anna Pärnäsen ja Hanna Sutelan mukaan vain viidesosa itsensä työllistäjistä tekisi samaa työtä mieluummin palkansaajana kuin yrittäjänä. Saman verran koki, että yrittäjäksi ryhtyminen oli olosuhteiden pakottamaa ennemmin kuin oma valinta. Itsensä työllistäjien määrään suhteutettuna viidennes tarkoittaisi noin 30 000 henkilön joukkoa, vähän yli prosenttia vakuutetuista. Eläkevakuuttamisen kokonaisuudessa osuus on ehkä pieni. Silti joukko on sen verran iso, että se täytyy noteerata.

Saman aineiston perusteella melkein puolet (43 %) kaikista itsensä työllistäjistä katsoi, ettei maksa riittävän suuria eläkevakuutusmaksuja. Pitäisikö tästä päätellä, että itsensä työllistäjien vääjäämätön kohtalo on eläkeläisköyhyys? Eläkerekisteriemme perusteella ei välttämättä. Yrittäjäksi on ainakin toistaiseksi ryhdytty yleensä tilanteessa, jossa on jo kertynyt muuta eläketurvaa. Silloin alivakuuttaminen merkitsee, ettei kokonaiseläketurva kehity niin korkeaksi kuin se voisi kehittyä, mutta ei välttämättä aina tarkoita matalaa eläketasoa. Eläkerekistereistä nähdään, että muun karttuneen eläkkeen ansiosta yrittäjänä eläkkeelle siirtyneiden kokonaiseläke ei ole ainakaan toistaiseksi jäänyt jälkeen palkansaajien kokonaiseläkkeestä. Sikäli kuin yrittäjäksi ryhtyminen yleistyy jo nuorella iällä, tällaista muun karttuman luomaa turvaverkkoa ei kuitenkaan ole alla. Siinä tapauksessa alivakuuttaminen voi olla nykyistä suurempi ja kasvava ongelma.