Vanhuuseläkkeen alaikäraja houkuttaa: yleisin eläkkeelle jäämisikä on sitkeästi 63 vuotta. Koska vanhuuseläkkeelle siirtymisessä ei juuri ole tapahtunut muutoksia, työeläkeuudistuksen keskiössä on ikärajojen nostaminen. Tätä on välillä kyseenalaistettu. Joidenkin mukaan asenteet, työkyky ja työolot ovat siinä määrin muuttuneet, että eläkkeelle jääminen olisi myöhentymässä ilman uudistustakin.

Tarvitaanko lakimuutoksia?

Jossitellaanpa vähän: mitä eläkkeelle siirtymisessä tapahtuisi ilman lakimuutoksia? Tähän kysymykseen ei liene lopullista vastausta (varsinkaan jos lakeja muutetaan), mutta ehkä parhaan pohjan vastaamiselle antaa tänä vuonna raportoitu työolotutkimus (ks myös blogini huhtikuulta).

Tulosten perusteella aikeet siirtyä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeiän alarajaa ovat vähentyneet merkittävästi kymmenessä vuodessa. Tämä heijastaa eläkelainsäädännön muutoksia. Eläkereittejä on vähemmän tarjolla ja aikeet on sopeutettava mahdollisuuksiin, joita eläkelait sallivat.

Yksityisellä sektorilla työssä jatkamisaikeet eivät ole kasvaneet

Ehkä mielenkiintoisin tulos eläkeaikeiden muutoksista on julkisen ja yksityisen sektorin palkansaajien eläkeajatusten eriytyminen. Julkisella sektorilla eläkeaikeet ovat myöhentyneet enemmän kuin yksityisellä.

Tämä heijastanee sitä, että julkisen sektorin erityiseduista, mm. alemmasta eläkeiästä, on vähitellen luovuttu. Usealla kokeneista julkisen sektorin työntekijöistä on 63 vuoden ikää korkeampi ns. henkilökohtainen eläkeikä. Heillä on omasta eläkeiästään tarkka tieto. Keppikannustin, eli tuntuva eläkkeen vähennys, huolehtii siitä, ettei siirtyminen eläkkeelle ennen laskennallista henkilökohtaista eläkeikää ole järkevä valinta. Työvoiman kysyntä tukee työssä jatkamista: julkisella puolella tarvitaan ammattitaitoisia ja osaavia työntekijöitä hoiva- ja hoitotarpeiden kasvaessa.

Yksityisellä sektorilla tilanne on työolotutkimuksen perusteella toinen. Siellä selkeästi yleisintä on haluta jäädä eläkkeelle 63 vuoden iässä, siis heti kuin mahdollista. Eläkelajien lakkauttamisen ja ikärajamuutosten takia ajatukset tätä varhaisemmasta eläkkeelle jäämisestä ovat vähentyneet kuten julkisellakin. Mutta toisin kuin julkisella sektorilla, myöhemmin eläkkeelle siirtymistä koskevat aikeet eivät ole lisääntyneet. Kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna 64-vuotiaana tai sitä myöhemmin eläkkeelle aikovien osuus ei ole muuttunut. Yksityisellä sektorilla huono talouskehitys ja irtisanomiset ovat vähentäneet mahdollisuuksia ja halukkuutta jatkaa työssä. Porkkanakannustin eli korotettu karttuma ei ainakaan näissä oloissa näy riittäneen.

Ilman lakimuutoksia eläkkeelle siirtyminen voi myöhentyä mutta ei riittävästi

Mitä siis voisi tapahtua, jos eläkeikiä ei nostettaisikaan? Eläkeaikeiden perusteella eläkkeelle siirtyminen varmaankin jatkaisi myöhentymistään mutta eri tavalla kuin tähän mennessä on tapahtunut. Myöhentyminen olisi ensinnäkin hitaampaa, koska tekniset eläkelajimuutokset (vrt. työttömyyseläkkeen lakkauttaminen) eivät enää vaikuttaisi mittariin. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen ilmeisesti vähentyisi edelleen. Paras arvaus lienee, että samaa tahtia kuin tähän asti.

Toisin kuin tähän asti, vanhuuseläkkeelle siirtyminen voisi alkaa hitaasti myöhentyä. Mutta koska eläkkeelle siirtymistään myöhentäisi vain osa työvoimasta, ts. osa julkisen sektorin työntekijöistä, tämä ei keskimääräiseen eläkkeellesiirtymisikään suuresti vaikuttaisi. Valtaosa palkansaajista työskentelee yksityisellä puolella, jossa myöhennyshaluja on vähän. Siksi ilman lakimuutoksia vuotta 2025 koskevaa tavoitetta keskimääräisen eläkeiän noususta tuskin tavoitettaisiin.