Eläkkeelle siirtyminen myöhentyi viime vuoden aikana keskimäärin 3-4 kuukaudella. Keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää mittaava 25-vuotiaalle laskettu eläkkeelle siirtymisiän odote nousi 61,2 vuoteen.

Vuonna 2014 siirtyi eläkkeelle 70 300 ihmistä, 3 000 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vähentymisestä ja samalla odotteen noususta valtaosa johtui työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutoksesta. Mutta miksi työkyvyttömyyseläkkeet vähenevät?

Myönnettyjen eläkkeiden määrän väheneminen ei johdu ilkeistä vakuutuslääkäreistä

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät vähenivät kaikissa ikäryhmissä. Vähennystä tapahtui miehillä ja naisilla, kaikissa sairausryhmissä ja sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. 2000-luvun alun kasvun jälkeen tilastoissa näkyy jonkinlainen aleneva trendi, joka on jatkunut noin vuodesta 2007.

Myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentyminen vuosien 2013 ja 2014 välillä ei johdu siitä, että hakemuksia olisi hylätty aiempaa enemmän. Hakemusten määrä nimittäin vähentyi suurin piirtein samaa tahtia kuin myönnettyjen eläkkeiden määrä.

Työkyky parantunut, osittainen työnteko onnistuu ja eläke houkuttaa vähemmän

Pelkästään tilastoista ei voi johtaa syitä työkyvyttömyyseläkkeiden vähentymiseen. Ilmiön taustalla vaikuttaa todennäköisesti monia eri syitä. Asetelmista ja aineistoista riippuen eri tutkimuksissa painottuvat erilaiset selitykset. Itse olen tutkimusten ja asiantuntija-arvioiden pohjalta miettinyt viittä mahdollista selitystä vähentymiselle. Kaikki voivat vaikuttaa samanaikaisesti, enemmän tai vähemmän.

Positiivisin selitys kehitykselle on, että ihmisten terveys ja toimintakyky ovat yksinkertaisesti aikaisempaa paremmat. Väestön terveystutkimuksissa näkyy selvästi myönteistä kehitystä. Selvimmin terveydentilan parantumista ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrän taittumista on havaittu nimenomaan 50 vuotta täyttäneissä ikäryhmissä. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet samaa tahtia kuin mitä terveystutkimukset kertovat työ- ja toimintakyvyn paranemisesta. Taustalla voi olla koulutuksen, työn, elämäntapojen ym. tekijöiden muutosta.

On toinenkin mahdollinen myönteinen selitys: työnteko onnistuu nykyään paremmin, vaikka työkyky ei ihan sataprosenttinen olisikaan. Tilastot kertovat, että täydet työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet, osatyökyvyttömyyseläkkeet puolestaan lisääntyneet. Monilla työpaikoilla hyväksytään ja mahdollistetaan työntekoa erilaisin järjestelyin paremmin kuin aikaisemmin. Myös työterveyshuolto taitaa olla onnistunut kääntämään painopistettä sairauksien hoitamisesta työkyvyn tukemiseen. Voi myös kysyä alkaako lisääntynyt ammatillinen kuntoutus ja muu tuki näkyä?

Kolmanneksi mahdolliseksi selitykseksi tarjoan sitä, että varhaisen eläkkeelle siirtymisen vetovoima on vähentynyt. Työtä arvostetaan ja pidetään yhteiskunnassa suotavana. Työkyvyttömyyseläkkeiden taso ei houkuta eläkkeelle samassa mitassa kuin aikaisemmin. Työnantajan omavastuuseen perustuva maksuluokkamalli puolestaan muistuttaa työnantajalle työkyvyttömyyseläkkeen kalleudesta ja ohjaa miettimään muita keinoja.

Myös sinnittelyä ja luopumista

Neljäs mahdollinen selitys on sinnittely. Tällä tarkoitan työstä kiinni pitämistä, vaikka työkyky onkin huono. Taustalla on ihmisten sisukkuutta ja tsemppaamista, mutta toisaalta pelkoa siitä, että huonon työkyvyn näyttäminen ja sairauspoissaolot voivat merkitä irtisanomista. Aikaisemman kokemuksen perusteella tiedetään, että työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutuminen vähenee, kun taloussuhdanteet kiristyvät. Hakemusten määrän vähentyminen näyttää nytkin kulkevan käsi kädessä heikon työmarkkinatilanteen kanssa.

Viides tarjoamani selitys on pessimistinen: työkyvyttömyyseläkkeen hakemisesta luovutaan mahdollisesti yleisemmin. Laihojen vuosien jälkeen työssä on jäljellä valikoituneempi joukko. Kun töitä ei ole ollut kaikille tarjolla, on joko jo ohjauduttu työkyvyttömyyseläkkeelle tai sitten muille etuuksille, lähinnä työttömyysturvan piiriin. Pitkän työttömyysjakson jälkeen on vaikeampaa hakeutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Hakemuksen hylkääminen on myös todennäköisempää, kun ei ole työtä, jota vasten työkykyä voisi arvioida. Vielä lohduttomampaa olisi, jos kehitystä osaltaan selittäisi syrjäytyminen, johon yhdistyisi haluttomuutta, kyvyttömyyttä tai ylipäätään epäuskoa työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen.