Viime kuussa ilmestynyt perusturvan arviointiraportti on muhkea lukupaketti. Eläkkeistä kiinnostuneelle se konkretisoi perusturvan varassa olevien eläkkeensaajien käytettävissä olevia tuloja. Kiinnostavan kontrastin luovat vertailut työeläkkeensaajaan ja pieni- ja keskipalkkaiseen palkansaajaan. Tuloksia voi lukea sekä köyhyyden vähentämisen että kannustimien näkökulmasta.

Perusturvalla tarkoitetaan raportissa kaikkia Kelan syyperusteisia etuuksia ja niitä täydentäviä lisiä ja avustuksia kuten asumistukea ja toimeentulotukea. Syyperusteisia etuuksia on mm. työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden varalta.

Perusturvan paino politiikassa on vaihdellut. 1990-luvun lamaa seurasi taloudellinen toipuminen ja julkistalouden vahvistaminen laman jäljiltä. Tehtyjä sosiaaliturvan leikkauksia ei kiirehditty korjaamaan. Työnteon kannustimet paranivat ja valtion talous alkoi vahvistua osin siksi, ettei tasotarkistuksia ja indeksikorotuksia tehty. 1990-luvun loppupuolelle tultaessa sosiaaliturvan taso nousi poliittiseen keskusteluun, kun perusturvan taso oli hyvän ansiotasokehityksenkin takia jäänyt selkeästi alle laskennallisen köyhyysriskirajan. Perusturva ei näyttänyt enää takaavan ”sosiaalisesti hyväksyttävää elintasoa”. Seurasi korjausliikkeitä.

Perusturva on parantunut ja saajien määrä on kasvanut

Perusturvan taso on noussut vuosien 2011-2015 välillä reaalisesti keskimäärin 9 prosenttia. Tämä on ehkä yllättävää siihen nähden, että Kataisen ja Stubbin hallitusten kausia on leimannut keskustelu kestävyysvajeesta, leikkauksista ja rakenteellisista uudistuksista. Perusturvan varassa elävien määrä on myös kasvanut. Kun 1990-luku oli erojen kasvun aikaa, nyt on nähty toisensuuntaista kehitystä. Raportin mukaan perusturvaetuuksien tasoa korottaneet lakimuutokset ovat vähentäneet pienituloisuutta ja pienentäneet tuloeroja.

Eläketurvan kehityksen tulkitsemisen kannalta raportin keskeistä antia on eläkkeensaajan perusturvan kehitystä esittelevät taulukot. Kelan maksamat kansaneläke ja takuueläke ovat arviointiraportin kohteeksi määriteltyä perusturvaa.

Keskimääräistä työeläkettä saava henkilö ei saa Kelan perusturvaetuuksia. Tämän kirjoituksen otsikolla viittaan siihen, että työeläke on tällöin ainoa ”perusturvaa” tai toimeentuloa mahdollistava lakisääteinen etuus. Ansiosidonnainen turva on työeläkkeensaajan toimeentulon peruspilari. Ero Kelan maksamaan turvaan on, että työeläkkeensaaja on aikaisemmalla työpanoksellaan ja lakisääteisillä vakuutusmaksuilla säästänyt itselleen oikeuden eläkkeeseensä.

Edessä poliittiset valinnat: perusturvaa ja/vai työnteon kannustimia?

Raportin mukaan takuueläkkeen taso on muita perusturvaetuuksia korkeampi. Silti eläkkeensaajan asumistuki on yleinen lisä. Takuueläkkeensaajan tilannetta parantaa myös se, ettei hänen tarvitse maksaa valtion- eikä kunnallisveroa. Raportin laskelmien mukaan yksin asuvan takuueläkkeensaajan käytettävissä oleva tulo on näin hieman päälle tuhat euroa kuukaudessa, noin sataviisikymppiä korkeampi kuin opiskelijan, työttömän tai sairaspäivärahalla elävän.

Oman eläkkeensä tienannut työeläkkeensaaja ei ole tulojensa takia oikeutettu asumistukeen. Hän myös maksaa työeläkkeestään veroja. Keskimääräisen työeläkkeen luomalla tulotasolla yksinasuvan työeläkkeensaajan käytettävissä oleva tulo on raportin mukaan noin 200 euroa korkeampi kuin Kelan perusturvan varassa olevalla eläkkeensaajalla. Keskimääräisen työeläkkeensaajan tulotaso on samaa tasoa kuin pienipalkkaisella palkansaajalla.

Vaalit ja seuraava hallitus ratkaisevat miten perusturva ja kannustimet kehittyvät 2015-2019. Mahtaako olla kannustimien parantumisen vuoro?