Onko meillä liikaa eläkevaroja?

Työeläkevarojen määrä puhuttaa. Joidenkin mielestä varoja on liikaa. Osa eläkkeensaajista uskoo, että rahastoon kerätyt varat ovat ”heidän rahojaan” ja ihmettelee miksi varoja ei käytetä nykyisten eläkkeiden parantamiseen.

Yritän tässä lyhyesti kuvata työeläkevarojen roolia eläkkeiden rahoituksessa ajankohtaisen keskustelun kolmen kysymyksen kautta. Paljonko eläkerahastoissa oikein on? Kenen rahoja ne ovat? Mitä varoille on tarkoitus tehdä?

Eläkevarat – paljon vai vähän?

Työeläkevarat ovat kasvaneet merkittävästi kahden viime vuosikymmenen aikana. Varoja oli vuoden 2015 lopussa noin 180 miljardia euroa. Rahastojen koko suhteessa bruttokansantuotteeseen, noin 87 % vuonna 2015, on myös kasvanut.

Näin ilmaistuna varat ovat suuret. Varoja ei kuitenkaan voi pitää liian suurina koska työeläkejärjestelmän vastuu eläkkeistä on paljon varoja suurempi. Varojen kasvaminen liittyykin pitkälti karttuneiden eläkeoikeuksien kasvamiseen. Siksi ei ole mielekästä verrata varoja yhden vuoden eläkemenoon. Eläkkeensaajien lukumäärä, maksetut eläkkeet ja siten eläkemeno ovat vuosi vuodelta suurempia. Eläkkeitä myös maksetaan pidempään. Ansioita saaneet ovat samaan aikaan kerryttäneet itselleen oikeutta myöhemmin maksettaviin eläkkeisiin. Karttuneiden työeläkkeiden rahoittamiseen tarvitaan noin 600 miljardin eläkevarat mukaan lukien näille varoille saatava 3,5 prosentin reaalituotto.

Kun suhteutetaan varat koko työeläkejärjestelmän vastuulla olevaan ”velkaan”, saadaan selville rahastointiaste. Se on alle 30 prosenttia. Varoja on siis huomattavasti vähemmän kuin jo kertyneiden eläkeoikeuksien arvo. Siksi nykyisten ja tulevienkin eläkeläisten oikeus eläkkeeseen on katettava työssä käyvien velvollisuudella maksaa eläkemaksuja. Vähänkin pidemmällä aikajänteellä pätee, että mitä vähemmän on varoja, sitä suurempi on maksuvelvoite. Mitä suuremmat ovat varat, sitä pienempi on maksuvelvoite.

Varojen rooli eläkkeiden rahoituksessa on vaihdellut. Nykyinen varojen määrä ja maksutaso on pitkän historiallisen kehityksen ja monien eri eläkepoliittisten päätösten tulos. Viimeksi maksutasoa ja varojen kokoa arvioitiin vuoden 2017 työeläkelakeja valmisteltaessa ja niistä päätettäessä.

Keille eläkerahastot kuuluvat?

Viime aikoina on aktiivisesti esitetty, että eläkerahastoihin kerätyt varat olisivat nimenomaan eläkeläisten rahoja, heidän vakuutusmaksuillaan kerättyjä, ja tarkoitettu suurten ikäluokkien eläkkeisiin. Tällainen ajattelu liittynee siihen, että palkasta pidätettyjä maksuja ajateltiin aikoinaan eläkkeiden muodossa maksettavana ”jatkopalkkana”. Rahastoinnista alettiin 1990-luvun alun ongelmista toivuttaessa myös puhua keinona varautua näköpiirissä olevaan ikärakenteen muutokseen.

Oikeutta eläkkeeseen ei kuitenkaan pidä sekoittaa eläkkeen rahoitustapaan. Suomessa ei ole henkilökohtaisia eläketilejä eikä työeläkkeen maksaminen perustu maksettujen maksujen täyteen rahastointiin. Käytännössä nyt eläkkeellä olevat ovat olleet mukana rahoittamassa heitä edeltävien sukupolvien eläkkeitä. Vastaavasti nyt työssä olevat rahoittavat nyt eläkkeellä olevien eläkkeitä.

Eläkkeelle siirryttäessä on oikeus saada eläkelakien mukaan karttunut eläke. Eläkejärjestelmän tehtävä on puolestaan maksaa tämä eläke. Eläkeläisellä ei ole omistusoikeutta eläkettä maksavan eläkelaitoksen eläkevaroihin. Eläkelaitokset vastaavat eläkkeiden rahastoiduista osista ja niillä on myös oikeus periä lakien ja asetusten mukaista eläkemaksua, jotta ne voivat hoitaa velvoitteensa. Varat ja niille saatava tuotto vaikuttavat eläkemaksun suuruuteen.

Valtaosa nykyisistä eläkevaroista on syntynyt vasta 1990-luvun puolenvälin jälkeen. Nykyistä paljon pienemmillä maksuilla ei 1960-, 1970- ja 1980- luvuilla jäänyt paljon sukanvarteen. Vielä 1980-luvulle tultaessa maksutaso oli alle 10 %, nyt yli 20 %. Suurin osa varoista on nyt työssä olevien sukupolvien maksuilla aikaansaatuja, ei nykyisten eläkkeensaajien.

Kasvatetaanko rahastoja ikuisesti?

Suomessa on pitkään tiedetty eläkemenon kasvu ja ikäluokkien väliset kokoerot. Varoja on kerätty ennakoivasti ikärakenteen muutoksesta aiheutuvan pysyvästi nykyistä suuremman eläkemenon rahoittamiseksi. Kun näin on tehty, maksutasoa voi pitää kohtuullisempana kuin mitä eläkemenojen rahoitus muuten edellyttäisi. Jos varoja olisi kartutettu hitaammin, nyt työssä olevat ikäluokat maksaisivat vielä paljon nykyistäkin suurempaa eläkemaksua. Ero edeltävien sukupolvien maksutasoon olisi siis vielä suurempi.

Tällä hetkellä verotusta ei haluta kiristää eikä yritysten kilpailukyvyn turvaamisen takia haluta nousevia vakuutusmaksuja. Työeläkemenot ovat jo nyt maksutuloa suuremmat, ja niiden erotus katetaan varojen tuotoilla. Varoille sopiva taso seuraa näistä lähtökohdista: varojen tulisi olla tasolla, jolla maksutuloa suurempi eläkemeno voidaan kestävästi rahoittaa myös tulevaisuudessa.

Tälle tasolle on vähitellen päästy. Nyt varat ovat noin kaksinkertaiset palkkasummaan nähden. Merkittävää kasvua suhteessa palkkasummaan tai eläkemenoihin ei enää ole näköpiirissä.

15 thoughts on “Onko meillä liikaa eläkevaroja?

  1. Kannattaa lukea Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti. Alijäämä kasvaa vuoteen 2025 saakka, mutta sitten ylijäämä kasvaa ! Tuotot ovat kuitenkin n. 3 – 5 % :a. Onko ETK + Hesari + Iltasanomat jo päättänyt kansanedustajien puolesta, että tulevat palkansaajat ja työnantajat eivät maksa lainkaan työeläkemaksuja ? Työeläkeyhtiöiden sijoitustaito on sijoitusten runsaasta hajauttamisesta ( toista kymmentä yhtiötä + säätiötä ) on huonontunut, että tuotot ovat = 0 ! Eli tästä hajauttamisesta ei olekaan hyötyä ? Jos Ilmarinen hoitaisi KEVAn lisäksi hoitaisi yksinään, niin tuottoprosentti olisi 6 % ja jopa parempi. Olemme todella ikäviä sukupolvia , kun syömme lastenlasten pöydästä ! Missähän Hesarin + Iltasanomien toimittajat ovat lounastaneet ?

  2. ETK:n laskelmissa käytetään eläkerahastojen reaalituottona 3,5 prosenttia. Tästä pienestä tuotosta johtuen mitkään varat eivät riitä kattamaan edes nykyisiä eläkkeitä. Pääomasta suurimman hyödyn saavat muut maat kuin Suomi.

    Kun korko on pieni, koroilla elämiseen tarvitaan valtavat pääomat. Vuonna 2014 eläkeläisiä oli 1,4 miljoonaa ja keskimääräinen työeläke 1426 €/kk eli 17 112 €/vuosi. ETK:n tuottoprosentilla yhtä eläkeläistä varten olisi tarvittu 490 000 euron pääoma ja eläkerahastoinnin olisi pitänyt olla 690 miljardia. Käytännössä kaikki suomalaisten varat olisivat olleet eläkerahastoilla, jos rahastointi olisi 100 prosenttista.

    Käyttääkö ETK liian pientä tuottoprosenttia? HS 20.2.2016 mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana eläkerahastojen reaalituotto on ollut korkeintaan 3,5 %. Varman tulosjulkistusmateriaalista näkee, että vuodesta 1999 Varman reaalituotto on ollut 3,8 prosenttia ja Helsingin pörssiosakkeiden tuotto 6,5 % (OMX-H Cap Index). ETK:n käyttämä reaalituotto 3,5 % on optimistinen, sillä rahastot sisältävät sijoituksia, joiden reaalituotto on jopa negatiivinen ja osakkeiden arvon nousuja, joissa voi tapahtua merkittäviä muutoksia alaspäin. Lisäksi sijoituksia uhkaavat tietojärjestelmäriskit erityisesti veroparatiisimaissa.

    Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2014 kaikkien suomalaisten yritysten oma pääoma oli 216 miljardia ja ne maksoivat (tuottivat) henkilöstökuluina 61 miljardia, tuloveroina 2,8 miljardia ja osan 16,5 miljardin ALV:sta. Eläkemaksuja palkoista maksettiin 12 miljardia. ETK:n 3,5 tuottoprosentilla 216 miljardia olisi tuottanut 7,6 miljardia. Varat suomalaisissa yrityksissä tuottavat parhaiten eläkerahaa, joten mihinkään rahastointiin ei olisi pitänyt ryhtyä eikä varsinkaan sijoittaa niitä ulkomaille.

    Varman Risto Murto toteaa Talouselämä – lehdessä (9/2016) ” Meillä yritysten toimiala- ja kokojakauma on vino. Keskisuuret yritykset puuttuvat. ” (verrattuna Saksaan). Yritysten perustamiseen tarvittavat varat ovat eläkeyhtiöiden sijoituksissa ulkomailla. Saksassa ei ole rahastoitu eläkkeitä varten.

    Yksityisen sektorin keskiansio viime vuonna oli 3500 €/kk. Tällainen palkka tuotti rahaa eläkeyhtiöille saman verran kuin 300 000 € tuottoprosentilla 3,5. Toisin sanoen eläkeyhtiöiden kannattaisi sijoittaa 300 000 € per työntekijä, jos saataisiin luotua uusia työpaikkoja. Ulkomaille sijoitetuista rahoista riittäisi 400 000 työpaikkaan. Jos rahastointia ei olisi suoritettu, Suomessa olisi luotu nämä työpaikat.

    ETK:n mukaan eläkevarat ovat suurimmalta osin viimeisen 10 – 15 vuoden aikana työssä olleiden ansiota. Palkka maksetaan työsuorituksista ja sitä varten tarvitaan sekä materiaalisia että immateriaalisia investointeja. Aikaisempien sukupolvien työn merkityksen voi oivaltaa vertaamalla Suomen ja Viron palkkoja, eläkkeitä ja rahastoja. Virossa palkkataso on alle kolmasosan Suomen tasosta. Kaikki merkittävimmät pörssiyrityksemme on perustettu viime vuosituhannella.

  3. Telata saamieni tietojen mukaan eläkevarojen reaalituotot olivat seuraavat:
    1997-2015 4%
    2010-2015 4,6 %
    2015 5,1 %

    HS:n käyttämä aikaväli oli hyvin harhaanjohtava, koska vuonna 2008 tuotto oli -16,4 % ja 2011 oli myös tappiollinen -2,7 %

    ETK:n käyttämä 3,5 %:n tuotto on historian valossa ehdottomasti liian alhainen!
    Huikea 180 miljardin euron eläkevarallisuus on myös osoitus siitä, että eläkepommin ennustajat ovat olleet pahasti väärässä tehdessään ns. pitkän aikavälin laskelmia.

    Tuottoprosentti on tärkeä parameri, koska 0,5 %:n lisäys tuottoon lisäsi kumulatiivisesti rahastojen arvoa noin 620 miljardia euroa koko ennustejaksolle eli vuoteen 2080 mennessä.

  4. Reaalituotto eri vuosille laskettuna on vaihdellut paljon, riippuen aikajänteestä 3-4 %. Tähän nähden 3,5 % on kohtuullisen hyvin perusteltu. Miksi huonot tuotot pitäisi jättää huomiotta? Se on harhaanjohtavaa, jos vain hyvät tuotot huomioidaan.

    • Et tainnut lukea huolellisesti kirjoitustani. Eiköhän aikaväli 1997-2015 sisällä sekä hyviä että huonoja vuosia ja silti keskituoto on 4 %. Vai julkaiseeko Tela harhaanjohtavaa tietoa?

  5. Luin huolellisesti kirjoituksesi kuten luen kaikki muutkin kommentit. Kirjoituksesta minulle selvisi vain, että pidät 3,5 % liian alhaisena lukuna tulevien tuottojen osalta, mutta en osannut tuosta lukea sinun ehdotustasi. Olisiko se siis, että tulevia tuottoja ennakoitaessa pitää käyttää nimenomaan 1997-2015 toteutuneita tuottoja?

    Viimeisen kymmenen vuoden reaalituotto on Telan tilastojen mukaan noin 3 %, viimeisen 15 vuoden tuotto noin 3,5 % ja viimeisen 20 vuoden tuotto on noin 4 %. Tuosta jotkut päättelevät, että tulevaisuutta koskevaa tuotto-oletustamme tulisi ennemmin laskea kuin nostaa. Yksi perustelu tähän on nykyinen historiallisen alhainen korkotaso, jonka oletetaan jatkuvan.

    Tällä hetkellä käyttämämme 3,5 % oletus on päätetty kolmisen vuotta sitten historiallisten tuottolukujen, eläkesijoittamisen allokaatioiden ja eri asiantuntijoiden näkemysten kuulemisen jälkeen. Vastaavalla tavalla päätämme tämän vuoden aikana seuraavan laskelmamme tuotto-oletuksen. Emme ole vielä päättäneet seuraavan laskelmamme tuotto-oletusta, kuten emme mitään muutakaan oletusta. Kuuntelemme herkällä korvalla hyviä perusteluita. Ja vastaavalla tavalla kuin aikaisemmin, laskemme herkkyyslaskelmina kehityskulkua sekä perusoletusta heikommalla että paremmalla tuotolla.

    Vaikka kansalaisaloitteen seuraukset laskettaisiin perusoletusta paremmalla tuottoluvulla, ei päästä mihinkään siitä tosiasiasta, että ehdotus on nykylakiin verrattuna reippaasti eläkemenoja lisäävä. Kun ehdotus ei tuo euroakaan lisää rahoitusta vaan perustuu varojen purkamiseen, se tarkoittaisi nykylakiin verrattuna korkeampaa maksutaakkaa työssäkäyville ja tuleville sukupolville.

    • Minua kiinnostaa tietää miksi ETK ei tee indeskimuutoksen vaikutuksista muita kuin menolisäsyslaskelmia. Muutoksen dynaamiset vaikutukset yheiskuntaamme tulevat olemaan mittavat ja iso osa palaa aina takisin eläkerahastoihinkin, jota ei laskelmissa huomioida ollenkaan. Kyllä aloite tuo rahaa takaisin myös eläkejärjestelmään toisin kuin toteat!

      Jos rahastot tulevat olemaan ennusteenne mukaan taitetulla indeksillä vuonna 2050 noin 300 mrd €, niin samaan aikaan lisääntyvät eläkemenot ovat kumulatiivisesti noin 133 mdr €.

      Ei tuo 133 mrd € mihinkään mustaan aukkoon katoa, vaan iso osa siitä palaan kansantaloutemme kiertokulkuun.

      On totta, että korkotaso on tällä hetkellä alhainen mutta ETK ennustaa aina vuoteen 2080 asti samalla 3,5 %:n reaalituotolla.

      Herkkää korvaa kannataisi kallistaa myös aloitteen tekijöiden suuntaan!

  6. Lyhyt vastaus on, että mallimme on suunniteltu työeläketurvan kehityksen arvioimiseen.
    Kansantalouden kehitystä osaavat paremmin arvioida muut tahot.

    Dynaamisten vaikutusten osalta sanoisin, että yleensä muutoksilla on sekä mahdollisia positiivisia että negatiivisia seurauksia. Eläketason kasvun tuomien positiivisten vaikutusten ohella maksutason nousu vaikuttaisi haitallisesti työnantajien mahdollisuuteen työllistää samoin kuin palkansaajien kulutukseen. Mutta etukäteen ja ilman tuollaisia laskelmia en ainakaan minä lähde esittelemään millaisia vaikutuksia kokonaisuutena tulisi.

  7. ETK ottaa huomioon vain negatiiviset dynaamiset vaikutukset unohtaa positiiviset ?
    Senioriliikkeen ( = ETK : n laskelmissa sekä työnantajien että palkansaajien työeläkemaksut ovat nykyiset vakiomaksut ts. palkkaindeksiin siirtyminen ei suinkaan nostaisi niitä,
    Se toisi myös lisää kulutusta ja siten työpaikkoja + verotuloja + työeläkemaksuja. Sen kumulatiiviset vaikutukset peitettäisiin kuten tulojen ja maksujen ero vuoteen 2025 saakka osalla tuottoja.

  8. ”Valtaosa nykyisistä eläkevaroista on syntynyt vasta 1990-luvun puolenvälin jälkeen. Nykyistä paljon pienemmillä maksuilla ei 1960-, 1970- ja 1980- luvuilla jäänyt paljon sukanvarteen. Vielä 1980-luvulle tultaessa maksutaso oli alle 10 %, nyt yli 20 %. Suurin osa varoista on nyt työssä olevien sukupolvien maksuilla aikaansaatuja, ei nykyisten eläkkeensaajien.”

    Eihän maksujen suuruudella ole merkitystä vaan sillä, että paljonko rahastoidaan. Alkuaikojen inflaatiolla lienee isompi merkitys huonoihin rahastokertymiin? Nyt sitten vain perustelemaan väitteesi.

  9. Järjestelmän alusta asti vuoteen 1977 vanhuuseläkettä rahastoitiin 1% palkkasummasta. 1977-1996 rahastoitiin 1,5% palkkasummasta. 1977 eteenpäin rahastoidaan 0,5% palkkasummasta. Yli 30 vuotta rahastoitiin koko karttuma. Miksi väität, että sukanvarteen ei jäänyt paljon? Ei kait tarkoituksesi ole vääristellä asiaa?

    1997 rahastokorko muutettiin 5%:sta 3%:iin. Miksi rahastokoron lasku hoidettiin niin, että rahastoja ei täydennetty, vaan rahastoituja eläkkeitä pienennettiin? Mikä taho hyötyi muutoksesta ja ketkä hävisivät?

    Oletko siis edelleen sitä mieltä, että vanhemmat ikäryhmät eivät ole osallistuneet rahastoiden kasvattamiseen? Onko järjestelmässä ollut vikaa?

    • Kysymyksesi liittyvät rahastoinnin yksityiskohtiin ja historiaan, josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Mainitsemasi luvut ovat tosiaan olleet rahastoidun vanhuuseläkkeen määrät mutta toisaalta vanhuuseläkettä on rahastoitu vain ikävälillä 18–54 vuotta. Tämän iän jälkeen karttuneet vanhuuseläkkeet eivät siis ole kerryttäneet rahastoja. Toiseksi ansiot ovat vielä yleensä suuremmat iän myötä, mikä korostaa rahastoimatta jäävää osaa, varsinkin loppupalkkaperiaatteen oloissa.

      Vuoden 1997 muutokset liittyivät ymmärtääkseni siihen, että viiden prosentin korkotaso nähtiin liian korkeana. Muutos toteutettiin siten, että eläkevastuiden kokonaismäärä ei muuttunut euromääräisesti.

      Paitsi rahastoimiseen liittyvät säännöt myös sijoittamiseen liittyvät säännöt ja muut tekijät ovat vaikuttaneet rahastojen kertymiseen. Rahoitukseen liittyvistä muutoksista on jonkin verran lisätietoa työeläketurvan historiasta kertovassa kirjassa ”Ansioiden mukaan”.

  10. Kiitos vastauksesta.

    Kuten aikaisemmin kerroin, niin yli 30 vuotta rahastoitiin koko vanhuuseläkekarttuma, jota varten perittiin vanhuuseläkemaksua. Perittävä vanhuuseläkemaksu ja siten rahastoon siirrettävä rahamäärä mitoitetaan niin, että määrä keskimäärin riittää sinä vuonna rahastoitavan vanhuuseläkkeen maksamiseen kyseiselle ikäluokalle 65 vuoden iästä alkaen koko jäljellä olevan elinajan. Vanhuuseläkettä rahastoitiin aikaisemmin 23-54 ikävuosina ja nyt mainitsemanasi 18-54 ikävuosina. Vanhuuseläkkeitä varten rahastoituja vanhuuseläkemaksuosia ei ole tilastoituna Eläketurvakeskuksen sivuilla kuin vuoteen 1990 asti, joten aikaisemmat vuodet pitäisi etsiä yksitellen. Voidaan kuitenkin olettaa, että ensimmäisinä n. 30 vuotena vanhuuseläkerahastointiosa oli keskimäärin yli 4%. Kun vielä muistetaan, että koko eläkekarttuma rahastoitiin, niin ihmettelen sitä väitettä, että vanhempi sukupolvi eläisi nuoremman kustannuksella.

    Rahastokoron muutos 1997 tehtiin niin, että rahastoituja eläkkeitä pienennettiin. Mikäli rahastoituja osia ei olisi pienennetty, niin rahastoja olisi pitänyt täydentää 72 mrd markkaa, eli noin 12 mrd€. Seurauksena oli, että tasausosasta maksettiin jatkossa isompi osa (maallikon tulkinta). Tämä taas viittaisi siihen, että muutoksen myötä todellakin elettäisiin enemmän muiden varassa. Tosiasia kuitenkin on se, että kyllä vanhempi sukupolvi on pyrkinyt varautumaan omaan maksurasitteeseensa mahdollisimman hyvin, mutta ilmeisesti laskukaavat/ennusteet eivät ole osuneet aivan kohdilleen? Lisäksi on hyvä muistaa, että kyllä myös yli 55 vuotiaiden rahastoihin on tehty korotuksia viime aikoina rahastokoron yli menevillä tuotoilla.

    Minusta olisi rehellistä tunnustaa, että kyllä vanhempi sukupolvi on ollut omien eläkkeidensä maksajina/rahastoijina tunnollisia, mutta järjestelmässä on ollut valuvikoja ja eri aikakausien eläkkeet nyt vaan ovat olleet erilaisia, koska järjestelmä on ollut vasta ”kypsymässä”. Vastakkain asettelu eri sukupolvien kesken on lopetettava.

    Indeksin muutoksiin en ota kantaa.

    • Kommentoit rahastointitekniikkaa ja muutokset ovat tosiaan menneet karkeasti kuten kirjoitit. Muutostarpeita on ollut ja siksi muutoksia on tehty.

      Oman kirjoitukseni pääpontimena oli yrittää kertoa kuinka paljon rahaa rahastoihin on kertynyt, ja miltä sukupolvilta. Näillä tiedoilla lasketaan mm. arviot eri sukupolvien eläkejärjestelmältä saamista tuotoista. Eri sukupolvien maksamissa maksuissa ja heille maksettavissa eläkkeissä on eroja.

      Kukin sukupolvi noudattaa niitä sääntöjä mitä kulloinkin on voimassa, muu ei ole mahdollista. Siksikin olen kanssasi samaa mieltä siitä, että eri sukupolvien asettaminen vastakkain ei ole tarpeen. Eläkevakuuttamisen luonteeseen kuuluu, että sukupolvien välillä on monenlaista vastuunjakoa.

      • Kiitos vastauksesta.

        Olen vastauksesi kanssa monessa asiassa samaa mieltä. Vertailu eri sukupolvien välillä on haastellista, sillä silloin pitää huomioida paljon muuttuvia tekijöitä. Monesta asiasta voitaisiin väitellä, mutta kyllä kokonaisuuden kannalta tärkeintä on eläkejärjestelmän kestäminen yli aikajanojen. Toivoisin kuitenkin kovasti, että nykynuorison usko eläkejärjestelmään saataisiin kestäväksi. Siinä Teillä on töitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s