Tilasto työeläkkeensaajista kertoo demografisesta ja kulttuurisesta vallankumouksesta

Väestötieteilijät ovat pitkään puhuneet demografisesta vallankumouksesta, jossa korkea syntyvyys ja korkea kuolleisuus väistyvät historiaan yhteiskunnallisen kehityksen, vaurastumisen ja elinolojen parantumisen takia.

Suomikin on nopeasti muuntunut lapsirikkaasta maatalousmaasta ikääntyneeksi yhteiskunnaksi. Jos väestö jaetaan karkeasti lapsiin, nuoriin ja keski-ikäisiin aikuisiin sekä 60-vuotta täyttäneisiin, Suomi oli lapsirikas 1970-luvun alkuun asti. Työikäiset nuoret aikuiset dominoivat suurimpana ryhmänä 1990-luvun alkuun asti, sen jälkeen keski-ikäiset aikuiset. Vain muutama vuosi sitten yli 60-vuotiaiden määrä ylitti muiden ikäryhmien koon. 60 vuotta täyttäneitä on siis enemmän kuin alle 20-vuotiaita lapsia, tai nuoria (20-40 v.), tai keski-ikäisiä (40-60 v.) aikuisia.

Ilmiö on niin tunnettu ja huomiota keräävä, että sen alle tuppaa jäämään muita mielenkiintoisia yhteiskunnallisia trendejä. Ikärakenteen muutos tapahtuu vähitellen eikä kelloja käy kääntäminen. Mutta päivä kerrallaan tapahtuu myös kulttuurista muutosta – ikärakenteeseen reagoidaan ja sopeudutaan.

Kulttuurinen muutos syntyy rakenteiden ja toimintojen uudistumisesta, jotka vähitellen vaikuttavat yksilön vaihtoehtoihin ja valintoihin. Viikossa tai edes vuodessa muutosta ei välttämättä huomaa mutta pidemmällä ajanjaksolla ilmiöitä voi jo tunnistaa.

Demografinen vallankumous näkyy vanhuuseläkkeissä

Eläketurvankin osalta elämme parhaillaan keskellä paljon puhuttua demografista vallankumousta. Mutta käynnissä on ollut myös kulttuurinen vallankumous.

Demografinen vallankumous näkyy uudessa työeläkkeen saajia koskevassa tilastossa vanhuuseläkettä saavien lukumäärän reippaana kasvuna. Vanhuuseläkkeensaajien lukumäärä on lisääntynyt kymmenessä vuodessa 300 000:lla. Tätä kasvua selittää pitkälti ikärakenne ja sen muutos.

Kulttuurinen vallankumous näkyy varhaiseläkkeiden vähentymisenä

Vähemmälle huomiolle on jäänyt eläkkeelle siirtymiskäyttäytymisessä tapahtunut kulttuurinen muutos. Varhaiseläkkeiden merkitys on pienentynyt merkittävästi. Vuonna 2015 Suomessa oli noin 140 000 vähemmän varhaiseläkettä saavia kuin vuonna 2006. Tämän takia työeläkkeensaajien lukumäärä on nettomääräisesti kasvanut maltillisesti. Eläkepolitiikan muutokset ja kulttuurinen muutos ovat siis lieventäneet demografisen vallankumouksen vaikutuksia.

Kymmenen viime vuoden aikana on tapahtunut iso muutos. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä on pienentynyt neljänneksellä. Kun vuonna 2006 työttömyyseläkkeellä oli lähes 50 000 henkeä, vuonna 2015 heitä ei ollut enää yhtään (eläkkeen sijaan on työttömyysturva). Maatalouden erityiseläkkeillä olevien lukumäärä on puolittunut. Osa-aikaeläkkeellä olevien määrä on pudonnut lähes kahdella kolmasosalla.

Vallinneesta varhaisen eläkkeelle siirtymisen kulttuurista on hävinnyt nimenomaan se osa, jossa työmarkkinoilla ja maataloudessa tapahtuvia rakennemuutoksia hoidettiin eläkepolitiikalla.

Kulttuurinen muutos jatkuu mutta hitaampana

Jäljellä on vielä terveyden ja työkyvyn heikentymisestä johtuvaa eläkkeelle siirtymistä. Mutta siltäkin osin elämme kulttuurisen muutoksen keskellä. Työkyvyttömyyseläkkeen sijaan ihmisten mahdollisuuksiin ja valintoihin vaikuttavat voimallisemmin terveydenhoidon, työnkuvan, työpaikan, kuntoutuksen ja johtamisen kehittäminen. Mitä osaavammin ja tuloksellisemmin työkyvyttömyyden ehkäisyssä onnistutaan ja mitä aktiivisemmin ihmiset itsekin sitä vaativat, sitä perustellumpaa on odottaa kulttuurisen muutoksen jatkuvan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s