Uudessa eläkebarometri -tutkimuksessa havaitsimme mielenkiintoisen ikään liittyvän u-käyrän. Luottamus suomalaiseen eläkejärjestelmään on korkealla tasolla nuorilla, matalahko keski-ikäisillä ja jälleen korkeahko iäkkäimmillä.

Tulos muistuttaa onnellisuuden u-käyrää. Mahtaisiko tyytyväisyys elämään selittää myös sitä, kuinka eläkejärjestelmään luotetaan?

Onnellisuus vaihtelee iän mukaan

Iän ja onnellisuuden välillä on tutkimuksissa löydetty mielenkiintoinen yhteys. Onnellisuus – tai elämään tyytyväisyys – on korkeaa nuorilla, kääntyy sitten laskuun ja alkaa uudestaan nousta eläkeiän kynnyksellä.

Onnellisuuden u-käyrä on löydetty useissa tutkimuksissa ja useissa maissa. Erilaisia tekijöitä kontrolloimalla sen on nähty olevan nimenomaan ikään tai elämänvaiheisiin liittyvä ominaisuus. Onnellisuuden u-käyrä löydetään sekä miehillä että naisilla.

Keski-ikäisenä koettu onnellisuus on matalimmillaan

Tehdyissä mittauksissa pohjat saavutetaan usein 40 ikävuoden jälkeen. Eri maissa tehtyjen tutkimusten perusteella heikointa elämään tyytyväisyys on maapallolla keskimäärin 46 vuoden iässä.

Moni tunnistaa ilmiön, jos ei omassa elämässään tai tuttavapiirissään, niin ainakin puheenaiheena. Puhe keski-iän kriisistä ei syntyne tyhjästä.

Keski-ikäisillä on kaikenlaisia vastuita ja huolia. Nuoruuden huolettomien päivien tilalle on tullut työtä ja ylityötä. On myös kotityötä, huolto- ym. korjaustyötä sekä tekemättömiä töitä. On vastuuta lapsista ja monella vastuuta omista vanhemmistaan. Kun velvoitteita on tullut lisää, ajan nollasummapelissä oma aika ja tila virkistymiseen jäävät vähemmälle. Toimeentulokin voi ahdistaa, kun on tehty isoja hankintoja ja taloudellisia päätöksiä sekä otettu asuntolainaa.

Jossain vaiheessa onnellisuus alkaa taas kasvaa. Lapset ovat isompia, ehkä muuttavat omilleen. Tulee lisää omaa aikaa ja voi elvyttää vanhat ilonaiheet ja harrastukset, tai aloittaa aivan uusia. Rooli työelämässä vakiintuu. Kokemuksen myötä omat ja muiden odotukset ovat enemmän sopusoinnussa. Tulot riittävät paremmin, kun menokohteita, hankintoja ja lainaakin on vähemmän. Työn loppuminen ja sen vaihtuminen eläke- ja vapaa-aikaan alkaa häämöttää. Jos terveyttä riittää, aikaansa voi käyttää pitkälti haluamallaan tavalla.

Luottamuksen u-käyrä

Voisivatko onnellisuuden muutoksen taustaksi ajatellut syyt selittää johonkin mittaan myös ihmisten luottamusta eläkejärjestelmään? Ainakin iän mukaiset tulokset luottamuksesta muistuttavat kovasti onnellisuuden u-käyrää (kuva).

65 vuotta täyttäneistä neljä viidestä luottaa suomalaiseen eläkejärjestelmään. Suurin osa heistä on eläkkeensaajia, jotka saavat kuukausittain eläkkeen sen suuruisena kuin mitä eläkkeelle siirryttäessä laskettiin. Se ei kaikilla ole toivotun suuruinen, eikä ehkä noussut niin paljon kuin olisi toivonut, mutta kuitenkin. Tarvitaanko eläkejärjestelmän luotettavasta toiminnasta paljon kummoisempia todisteita?

Nuoret eivät ole kaikkein kriittisimpiä eläkejärjestelmään, vaikka ilmaan heitellään epäuskoa työstä, eläkejärjestelmän kestävyydestä ja eläkeiän nostamisesta taivaisiin. Alle 25-vuotiaista lähes kaksi kolmesta sanoo luottavansa eläkejärjestelmään. Muutaman vuoden takaista luottamustutkimusta raportoinut Mervi Takala nosti vastauksista esille sen, että nuorten luottamukseen on vaikuttanut se, että ylipäätään on eläkejärjestelmä. Sekin voi vaikuttaa, että useat nuoret tuntevat omasta elinpiiristään eläkkeellä olevia omia vanhempiaan, isovanhempiaan tai sukulaisia, jotka näyttävät elävän kohtuullisen mukavasti. Heidän varallisuutensa ja tulonsa ovat usein korkeammalla tasolla kuin nuoren käytössä olevat tulot.

Keski-ikäisten kokema epäluottamus on kiinnostavaa. Neljä kymmenestä ei luota eläkejärjestelmään. Nina Kahman ja Mervi Takalan tutkimuksessa havaittiin vastaavasti, että nimenomaan keski-ikäiset luottivat heikommin siihen pystytäänkö luvatut eläkkeet maksamaan. Voi olla, että onnellisuustutkimusten tuloksiin liittyvät selitykset selittävät myös korkeampaa epäluottamusta eläkejärjestelmään.  Keski-iässä rooli yhteiskunnan etuuksien ja palvelujen nettorahoittajana ja veronmaksajana tuntuu. Myös eläkevakuutusmaksu näkyy konkreettisesti tilipussista tehtävänä vähennyksenä. Etuusperusteisen eläketurvan rahoitusjärjestely, jossa maksu joustaa, aiheuttanee sekin enemmän epätoivoa kuin toivoa.

Tunnelin päässä taitaa kuitenkin pilkottaa valoa. Eläkebarometrin perusteella eläkejärjestelmän aiheuttama huoli vähenee vähitellen, iän myötä.