Peppi-sanasta tulee mieleen lastenlaulu ”Tässä on Peppi Pitkätossu, ja hop sulahei sula hopsansaa”. Otsikon Pepillä en nyt kuitenkaan tarkoita Astrid Lindgrenin luomaa pisamanaamaista tyttöä, vaan Euroopan komission pitkään valmistelemaa ja kesällä lanseeraamaa PEPPiä.

PEPP tulee sanoista Pan-European Personal Pension Product. Suoraan kääntäen kyse on siis euroopanlaajuisesta henkilökohtaisesta eläketuotteesta.

PEPP on komission ehdotus olemassa olevien lakisääteisten eläkkeiden päälle mahdollistettavasta vapaaehtoisesta lisäeläkevakuutuksesta. Komissio haluaisi Euroopan markkinoille uudenlaisen eläkesäästämistuotteen, joka olisi ehdoiltaan yleiseurooppalainen.

Komissio perustelee PEPPiä neljällä tavalla:

• EU-kansalaisille luotaisiin lisää vaihtoehtoja säästämiseen ja liikkuvuuteen
• Tuotteita tarjoaville luotaisiin laajemmat markkinat
• Pääomamarkkinoille tulisi lisää rahaa investointeihin
• Kansalaisten eläketurva säilyisi kohtalaisena

Näistä neljästä perustelusta kolmas ja neljäs ovat ”jos…, niin…” –luonteisia. Ne riippuvat täysin ensimmäisten kahden toteutumisesta eli siitä, että tuote todellakin lisäisi eläkesäästämistä Euroopassa. Tässä kirjoituksessa pohdin PEPPiä juuri säästämisnäkökulmasta.

Lähtökohta: säästäminen vähäistä, lisäeläkkeiden ja verotuksen kirjo suurta

On hyvin tiedossa, että ihmiset eivät juuri harrasta elinkaarisäästämistä. Komission esityksen perusteluissa todetaan, että Euroopassa 25-59 –vuotiaista noin neljännes säästää eläkeaikaa varten. Suomessa jotakuinkin kolmasosa ilmoittaa säästävänsä eläkeaikaa varten. Tilanne on samankaltainen muuallakin. Enemmistö ei säästä eivätkä kaikkien säästäjien säästöt välttämättä pitkälle riitä.

Koska säästäminen kaukaista tulevaisuutta varten ei eri syistä johtuen laajasti houkuta ihmisiä (tulevaisuus on epävarma, on likinäköisyyttä, ei ole varaa säästää, on muita rahareikiä jne.), säästämistä on yleisesti pyritty lisäämään verokannustimilla. Suomessakin vapaaehtoisiin yksilöllisiin eläkesäästämistuotteisiin on liitetty verotukia, jotka on sovitettu yhteen muiden vaihtoehtoisten kohteiden ja verotukseen liittyvien näkökohtien kanssa.

Tällä hetkellä Euroopan eri maissa on monista historiallisista syistä johtuen vaihtelevasti eläkesäästämistuotteita. Paitsi tarjonta myös politiikka ja tuotteiden verokohtelu vaihtelee, mikä vaikeuttaa lisäeläkkeiden hankkimista, nostamista ja siirtämistä muihin maihin.

Miten PEPP lisäisi eläkesäästämistä?

Miten PEPP tilannetta muuttaisi? Komissio katsoo, että PEPPin avulla ihmisten omaan harkintaan perustuva yksilöllinen eläkesäästäminen kolminkertaistuisi jo 2030 mennessä, joskin pitää tähän verokannustimia välttämättömänä edellytyksenä.

Komissio haluaisi luoda uudelle tuotteelle edellytykset ja yhtäaikaisen startin Asetuksella, jolloin se olisi heti sovellettavissa ilman kansallisia säätämisiä.

Jäsenvaltioita ei kuitenkaan voi tässä asiassa sivuuttaa. PEPPin verokohtelusta päättäminen ei kuulu EU:lle vaan jäsenvaltioille. Komissiokin tämän tietysti tietää ja tyytyy tältä osin toivomaan, että kukin maa loisi PEPPille samankaltaiset veroporkkanat kuin muille olemassa oleville eläkesäästämistuotteille.

Epäilen, että PEPP ei olisi yhtenäinen verotukseltaan. On myös vaikea uskoa, että PEPP peittoaisi veroeduilla muita jo olemassa olevia tuotteita. Jäsenvaltioiden viimeinen sana tuotteen muotoilussa voi muodostua yleiseurooppalaiseksi ajatellun tuotteen vakavaksi esteeksi.

Miten PEPP vaikuttaisi säästämiseen vaikkapa Suomessa? Yksilöllisen eläkevakuutuksen ja PS-tilille säästämisen sijaan tai ohella voisi valita PEPP-säästämisen. Uuden säästötuotteen tuominen vanhojen rinnalle olemassa olevilla verotuilla ei sellaisenaan kuitenkaan paranna kenenkään säästämisen edellytyksiä.

Kun näin on muuallakin, ei ole ilmiselvää miksi PEPP lisäisi säästämistä koko Euroopan tasolla. Joissakin maissa, joissa säästötuotteita ei juuri ole, PEPP voi toki tuoda kiinnostavan uuden tuotteen markkinoille. Kehittyneillä säästämismarkkinoilla PEPP taas saattaa jäädä tulokkaana markkinajohtajien varjoon.

Laajemmat markkinat?

Finanssialaa kiinnostanee Komission ajatus, että EIOPA (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) hyväksyisi tuotteen, joka sen jälkeen olisi tarjottavissa kaikkialla. Periaatteessa vaikka italialaisen pankin tai hollantilaisen sijoitusyhtiön tarjoama PEPP voisi sitten tulla sellaisenaan Suomenkin markkinoille.

Entä saisivatko kuluttajat ostaa PEPPinsä mistä maasta haluavat? Erityisesti paljon liikkuville ja useassa maassa työskenteleville rajat ylittävä PEPP voisi olla kiinnostava. Eurooppalainen nomadi voisi esimerkiksi haluta säästää saksalaisen finanssialan toimijan PEPPiin, vaikka työskentelisi Kreikassa, muuttaisi seuraavaksi Ranskaan, ja ajattelisi asettuvansa eläkepäivillään Italiaan.

Voi kuitenkin epäillä olisiko PEPP oikeasti paneurooppalainen muut säästötuotteet peittoava tuote. Jäsenvaltioilla on Komission ehdotuksessa verokohtelun lisäksi oikeus määrittää säästöaikataulu ja mm. eläkkeen nostamisajankohta ja maksamisen ehdot. Tulkitsen tämän niin, että EIOPAn luomista raameista ja hyväksymismenettelystä huolimatta syntyisi siis kuitenkin jäsenvaltioiden ja kansallisten toimijoiden intresseistä käsin muovautuvia erilaisia PEPPejä. Tämä voi rajoittaa ylikansallisten toimijoiden intoa ja intressejä panostaa näihin. Ja sikäli kuin eri maissa politiikalla hinkatuissa tuotteissa olisi eroja, jäsenvaltiot varmaankin myös pyrkisivät hillitsemään ihmisten rajat ylittävää PEPP-shoppailua ja verosuunnittelua.

PEPP-tuotteeseen liittyy siten vielä monia kysymysmerkkejä, joihin on vastattava ennen kuin tuote voisi olla aidosti pan-eurooppalaisena tarjolla kaikille ja kaikkialla. PEPPi saattaa olla tulossa mutta ei missään tapauksessa hop sulahei sula hopsansaa.