Kannattaako YEL-vakuuttaminen?

Varmaan jokainen yrittäjä on miettinyt yrittäjän eläkevakuutuksesta (YEL) saatavaa hyötyä. Yrittäjä joutuu itse ottamaan selvää työeläkevakuuttamisesta ja kokee konkreettisesti eläkevakuutusmaksun yrittämiseen liittyvänä menona. YEL-maksu pienentää käytettävissä olevaa tuloa tässä ja nyt mutta sille saa aikanaan työeläkkeenä vastineen. Tulevan työeläkkeensä tasoa arvioidessaan yrittäjä joutuu miettimään takuu- ja kansaneläkkeiden roolia kokonaiseläketurvan kannalta, ja edelleen yksityistä varautumista. Nämä lienevät myös keskeisiä syitä, miksi Eläketurvakeskuksen Eläkebarometrin mukaan yrittäjät kokevat tuntevansa eläketurvaa palkansaajia paremmin.

YEL:n hyötyjä myös kyseenalaistetaan. Kyse ei ole yksittäisistä puheenvuoroista, sillä tutkitusti yrittäjien joukossa on kriittisyyttä eläkejärjestelmää kohtaan muita ryhmiä enemmän. Uskon, että tämä johtuu pitkälti koetusta hyödystä. Harva kannattavaksi kokemaansa järjestelmää kritisoi.

Mutta onko YEL yrittäjälle oikeasti huono diili? Mietittyäni itse otsikon kysymystä olen huomannut, että siihen on vaikea vastata tyhjentävästi kyllä tai ei. Ensinnäkin YEL-vakuuttamisen kannattavuutta voi arvioida usealla tavalla, esimerkiksi vertaamalla maksuja ja eläke-etuja, maksuille saatavan tuoton tai takaisinmaksuajan avulla, huomioimalla muutkin eläke- ja sosiaaliturvaedut kuin vanhuuseläkkeen, ja ottamalla huomioon kokonaiseläketurvan. Toiseksi yrittäjiä on myös moneen lähtöön, nuorempia ja vanhempia, heikosti ja hyvin menestyviä, matalilla ja korkeilla tuloilla, hyvillä ja huonoilla eläkekarttumilla jne. Yrittäjyyden kirjon takia hyöty vaihtelee eri tilanteissa. Tästä loogisesti seuraa, että kuva hyödystä myös muuttuu yrittäjäuran varrella työtulojen ja karttuneen työeläketurvan myötä. Työuran ja eläkeajan pituudetkin asiaan vaikuttavat.

Oma päätelmäni on, että YEL:stä saatava hyöty on parempi kuin miltä se monelle yrittäjälle ja julkisessa keskustelussa tällä hetkellä näyttäytyy. Yritän tässä kirjoituksessa avata päätelmäni taustoja jäljittämällä YEL-kritiikin ydintä. Kerron tarinan, jossa YEL:n hyöty näyttäytyy heikommalta kuin mitä se on. Sitten puntaroin ehkä tutulta kuulostavaa tarinaa. Koska jo muutenkin pitkään blogikirjoitukseen en mitenkään saa mahtumaan erilaisia hyötyarvioita, saatan käsitellä niitä myöhemmin jossain toisessa kirjoituksessa. (Lisäys 30.1.2018: näin teinkin, ks. YEL kannattavuus osa 2)

Eläkelaskuri – aloittavan yrittäjän ensikosketus yrittäjäeläkkeeseen

Kuvitellaan aloittava parikymppinen yrittäjä Sofia, joka arvioi saavansa vuoden aikana noin 15 000 euroa tuloja yritystoiminnastaan. Tällä tulotasolla hän on pakollisen YEL:n piirissä. 1 250 euron kuukausituloista hänen olisi maksettava paitsi yrittämisestä aiheutuvat kulut myös muu eläminen. Jos ajatellaan, että tämä olisi myös hänen YEL-vakuutuksessaan käytettävä työtulo, Sofian pakollisen YEL-vakuutusmaksun suuruus olisi noin 300 euroa, aloittavan yrittäjän maksualennuksella aluksi noin 230 euroa.

Mitä maksulla saa? Sofia etsii tietoa verkosta ja löytää yrittäjäeläkelaskurin. Laskurilla Sofia saa arvion, että jatkaessaan yrittäjätoimintaa lähes viisikymmentä vuotta hän tienaisi itselleen noin 800 euron suuruisen YEL-eläkkeen jäädessään eläkkeelle 68 vuoden iässä.

Monen yrittäjän keino selviytyä pakollisista YEL-maksuista on yrittää asettaa työtulonsa todellisia ansioita matalammaksi. Asettamalla YEL-työtulonsa lähelle sallittua minimiä 8 000 euroon Sofia voisi melkein puolittaa YEL-maksunsa. Tällöin 160 euron kuukausimaksulla tienaa eläkelaskurin mukaan itselleen 400 euron YEL-eläkkeen. Kokonaiseläkettä laskurit eivät ilmoita, joten Sofia kuten moni muukin yrittäjä suoraviivaisesti päättelee saavansa takuueläkkeen kanssa jotakuinkin saman suuruisen eläkkeen (takuueläke on 760 euroa) kuin kaksinkertaisina ilmoitetuilla työtuloilla ja vakuutusmaksuilla saisi.

Työtulon asettaminen alakanttiin tepsii myös toiseen yrittäjien riesaksi kokemaan YEL-vakuutuksen ongelmaan. Yrittäjän tulot vaihtelevat sen mukaan miten hyvin kauppa käy. Yrittäjäkavereiltaan Sofia kuulee, ettei YEL-maksu kuitenkaan jousta laskutuksen mukaan. Kun maksun joustoon liittyvät menettelyt vielä kuulostavat monimutkaisilta, hän pyrkii asettamaan työtulonsa saman tien kuukausitulojen vaihteluvälin alalaitaan. Tällöin huonona kuukautena YEL-maksun saa jotenkuten maksettua, ja parempina aikoina jää muuhun elämiseen enemmän.

YEL ei Sofian mielestä näytä kovin kannattavalta. Ja YEL:n säännöt näyttävät vieläpä toimivan siihen suuntaan, että hänen kannattaisi asettaa työtulonsa ennemmin alas kuin kohdalleen. Näin moni yrittäjä käytännössä tekeekin.

Eläkelaskuri ja esimerkkitarina eivät kuvaa YEL-vakuuttamisen hyötyä

Kuvaukseni voi kuulostaa YEL:n kannalta ikävältä. Mutta se ei ole monen yrittäjän kokemuksia, yleisönosastokirjoituksia tai nykyistä YEL-vakuuttamisen käytäntöä kummallisempi. YEL:n hyötyjen arvioimisen kannalta tarinassa on kuitenkin useita ongelmia.

Ensinnäkin yrittäjäeläkelaskuri tai muu vain yrittäjäeläkettä koskeva tieto ei riitä YEL:n kannattavuuden arviointiin. YEL-vakuuttamisesta vastaavat työeläkeyhtiöt kertovat omasta tehtävästään vakuuttamisessa (toki informoivat myös työtuloon kytketyistä muista etuuksista). Vastaavasti yrittäjäeläkelaskuri kertoo YEL-eläketurvasta, ei kokonaiseläketurvasta tai välttämättä edes muusta työeläketurvasta, jolloin hyötykin näyttäytyy pienemmältä kuin se todellisuudessa on.

Jos ansaittu työeläke yhteensä (eli YEL ja muut työeläkkeet yhdessä) jää matalaksi, sen rinnalla maksetaan kansaneläkettä. Tällä hetkellä kansaneläkkeen yhteensovitusraja on yksin asuvalle noin 1 300 euroa kuussa. Tämän takia kokonaiseläke ei jää kummallakaan esimerkin työtulolla vakuutettuna takuueläkkeen tasolle kuten Sofia nopeasti päätteli, vaan nousee YEL-vakuuttamisen ansiosta takuueläkettä paremmaksi. Kansaneläkkeen nykytasolla Sofian kokonaiseläke olisi korkeammilla vakuutusmaksuilla 1 057 euroa ja matalammilla 857 euroa. Tämä YEL:n kannattavuuden ja eläkesuunnittelun kannalta tärkeä tieto voi jäädä Sofialta piiloon.

Toiseksi, vaikka laskuri huomioi eliniän pitenemisen vaikutuksen YEL-eläkkeen tasoon, se ei huomioi yleistä tulokehitystä, joka kuitenkin vaikuttaa Sofiankin eläketasoa kohottavasti. Yleinen ansiokehitys vaikuttaa palkkakertoimeen, jolla Sofiankin ansaitseman eläkekarttuman arvoa nostetaan. Oma kysymyksensä on miksi Sofia olisi koko loppuelämänsä matalatuloinen.

Laskurin tuottama arvio on näin eri syistä johtuen ennemmin aliarvio kuin kohdalleen osuva arvio Sofian tulevasta vanhuuseläkkeestä. On hyvä, ettei laskuri lupaa liikoja, mutta kokonaiseläketurvan huomiotta jättämisessä ja liian pienen työeläkkeen näyttämisessä on omat ongelmansa, varsinkin kun sillä kuitenkin käytännössä puntaroidaan hyötyä.

Sofia ei ole keskivertoyrittäjä

Kolmas ongelma on siinä, että tarinan Sofia ei ole tyypillinen yrittäjä. Jos epäedustava esimerkki yleistetään kaikkia yrittäjiä koskevaksi, kannattavuutta tai YELiä koskevissa päätelmissä mennään metsään. Todellisuudessa yrittäjänä aloitetaan keskimäärin lähes nelikymppisenä, ei kaksikymppisenä. Siksi useimmilla uusillakin yrittäjillä on plakkarissa jo palkansaajana ansaittua työeläketurvaa. Kolmanneksi aloittavat yrittäjät ovat yrittäjien joukossa vähemmistönä. Selvällä enemmistöllä yrittäjistä on yritystoimintaa takana useampi vuosi. Lisäksi esimerkin tulotaso on keskimääräisiin yrittäjätuloihin verrattuna matala.

Sofian tarinaa osuvampi ja edustavampi, mutta vähemmän esillä oleva tarina YEL-vakuuttamisesta kertoisi siksi Liisasta, jonka kokonaiseläketurva muodostuu sekä hänen yrittäjäuransa aikana kertyneestä YEL:stä että muusta työeläketurvasta. Liisalla, kuten enemmistöllä yrittäjistä, ansaittu työeläke ylittää Kelan eläkkeiden yhteensovitusrajat, jolloin Liisan on rationaalista pitää YEL työtulonsa kohdallaan. Näin hän saa täyden hyödyn YEL-maksulleen. YEL-työtulon perusteella määräytynyt vanhempainpäiväraha on myös Liisalla muistissa. Vähän kremppaa kokeneena Liisa osaa arvostaa myös maksuun sisältyvää turvaa työkyvyttömyyden varalle.

Autetaan yrittäjiä

Harva yrittäjä haluaa perinpohjaisesti selvitellä YEL:n tai Suomen kokonaiseläkejärjestelmän ominaisuuksia. Suurin osa halunnee vakuuttamisen helposti kuntoon ja odottaa järkevää diiliä vakuutusmaksujen ja eläketurvan välillä. Moni blogissa esille nostamani asia lienee erityisesti uusille nuorille yrittäjille vierasta asiaa.

Ei ole kenenkään etu, jos päätelmät YEL:n kannattavuudesta perustuvat puutteelliseen tietoon tai jos niihin sisältyy väärinymmärryksiä. On siis varmaan hyvä arvioida millaista tietoa yrittäjille on tarjolla ja auttaa yrittäjiä lmitä he tarvitsevat. ETK:ssa yritämme osaltamme miettiä laskureiden toimintaperiaatteita ja niiden käyttöä eläkeinformaation välineinä. Silläkin on väliä millaista tarinaa YEL:stä kerrotaan.

 

9 kommenttia artikkeliin ”Kannattaako YEL-vakuuttaminen?

  1. Yleiskommenttina voisi sanoa, että jos kirjoitus on tarkoitettu yrittäjille, blogi on aivan liian pitkä.

    Eläkerahastoinnille asetettu tuottovaatimus 3 – 3,5 % on niin pieni, että yrittäjä löytää helposti parempia sijoituskohteita käytettävissä oleville varoille.

  2. Kirjoitus on tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille, myös yrittäjille. Luulen, että erityisesti aloittavan yrittäjän kannalta loppuun saakka lukeminen voi antaa paremmat eväät YEL-vakuutuksen ymmärtämiseen.

    Juuri tekstin pituuden takia en käsitellyt tuottoa. Mutta lyhyenä kommenttina, tuottovertailussa tärkeää on ottaa huomioon sijoitusriski ja tuottojen nostovaihe.

  3. Bloigissa mainitun Sofian tapauksessa palkan korottaminen 7000 eurolla johtaa siihen, että Sofia saa vastinetta korkeammalle YEL -maksulle, jos elää yli 100 vuotiaaksi. Tällöin tuotto on 0%.
    Korkeammillakin tuloilla YEL on huono sijoitus, sillä sijoitukselle tulee tuottoa vain 1%.
    Suomalaisten osakkeiden tuotto vuosina 1999 – 2016 on ollut 6,8%. Tällä tuotolla yrittäjä saa kymmenkertaisen (10) eläkkeen verrattuna YELiin.

    Blogin otsikon voisi vaihtaa muotoon: ”Ketkä hyötyvät YEL:stä ?”. Varmoja hyötyjiä ovat ulkomaat, jonne eläkevarojamme on sijoitettu hyödyttämään kilpailijoitamme.
    Suomalaisille kaikki ylimääräinen eläkemaksujen kerääminen on tappiollista ja se heikentää Suomen taloutta.

    On valitettavaa, jos yrittäjä joutuu minimoimaan tulonsa välttääkseen pakollista varojen tuhlaamista YELiin.

  4. Tämä kirjoitus ei tarjoa juuri mitään konkreettista näyttöä sille, että YELin maksaminen olisi kannattavaa. Sillä ei todellakaan ole väliä mitä hiton ”tarinaa” me kerromme YEListä, vaan väliä on tasan sillä mitä laskentataulukko kertoo, kun syötät sinne indeksirahastojen tuotto-odotukset vs eläkekertymäsi arvon.

    YEL on todella monelle alle 50-vuotiaalle yrittäjälle karmea sijoitusvaihtoehto / vakuutus, ja optimoimalla voi saada itselleen reippaasti paremman lopputuloksen vailla minkäänlaista riskitason nostoa.

  5. Kautto kirjoitti osana fiktiivistä Sofian tarinaa:

    ” Laskurilla Sofia saa arvion, että jatkaessaan yrittäjätoimintaa lähes viisikymmentä vuotta hän tienaisi itselleen noin 800 euron suuruisen YEL-eläkkeen jäädessään eläkkeelle 68 vuoden iässä. … 160 euron kuukausimaksulla tienaa eläkelaskurin mukaan itselleen 400 euron YEL-eläkkeen. Kokonaiseläkettä laskurit eivät ilmoita, joten Sofia kuten moni muukin yrittäjä suoraviivaisesti päättelee saavansa takuueläkkeen kanssa jotakuinkin saman suuruisen eläkkeen (takuueläke on 760 euroa) kuin kaksinkertaisina ilmoitetuilla työtuloilla ja vakuutusmaksuilla saisi.”

    Tuossa esimerkissä on se ongelma, että luvut edustavat ihan eri ajankohtaa, eikä esimerkissä ole kerrottu, mitä oletuksia minkäkin eläkkeen korotuksille on käytetty seuraavien 50 vuoden aikana. Tuo noin 800 euron YEL-eläke ei vastaa saman ajankohdan rahaa kuin tuo 760 euron takuueläke. Täysi takuueläke on nyt vuonna 2019 noin 785 €/kk. Takuueläkkeen määrä on noussut viime aikoina nopeampaa vauhtia kuin eläkesäästöjen tai eläkkeen maksuajan indeksi, ja erityisesti se on noussut ihan eri tahtiin kansaneläkkeen kanssa, jonka roolia poliitikot ovat halunneet kutistaa Suomen eläkejärjestelmässä (ja jonka indeksi on ollut vuosia sen vuoksi jäädytettynä). Tarkasteluajanjakso oli lähes 50 vuotta. Jos takuueläke nousisi ajanjaksolla keskimäärin vuosittain esimerkiksi 0,6 % enemmän kuin kansaneläke, niin Sofia-esimerkissä voi käydä niin, että takuueläkkeestä tulee kuitenkin eläkkeen tason määräävä eläke. Jos puolestaan poliitikot päättävät lakkauttaa 40 vuoden päästä takuueläkkeen ja poistaa kansaneläkkeetkin, niin sitten tilanne muuttuu ihan toisen näköiseksi.

    • Edellä mainittuun lisään vielä sen, että ajatus aikoinaan oli, että kansaneläke nousee elinkustannusindeksin mukaisesti, ja aikoinaan ajatuksena oli, että takuueläke etenisi sen kanssa samaa vauhtia. Mutta eduskunta on sitten muutellut vuosikorotuksia niissä.

      YEL-työtulon kohdalla sovelletaan nykyisin kerrointa, jossa 80 % muodostuu palkkojen kehityksestä ja 20 % elinkustannusten muutoksesta ennen eläkeikää, ja eläkkeelle jäämisen jälkeen lähempänä kansaneläkekerrointa olevaa indeksiä, jossa elinkustannusten osuus on 80 % ja palkkojen osuus 20 %. Koska palkkojen kehitys on ainakin historiassa ollut nopeampaa kuin elinkustannusten kehitys, niin siitä seuraa se, että kansaneläkkeen rooli kutistuu seuraavien vuosikymmenten aikana, ellei järjestelmää joskus jotenkin muuteta.

      Tänä vuonna työeläkeindeksi nousi 1,5 % ja palkkakerroin 1,9 %, takuueläke nousi 1,2 % ja kansaneläkeindeksi nousi 0,0 %. Erilaiset vuosittaiset korotustavat omaavia, 50 vuoden päästä maksettavia summia ei voi arvioida ilman arviota siitä, miten olettaa näitä koskevien indeksien kehittyvän vähintään suhteessa toisiinsa. Naiivi oletus olisi olettaa kaikkien indeksikorotukset samoiksi, mutta sen oletuksen ainakin tiedetään olevan paikkansapitämätön.

  6. Olet oikeassa siinä, että emme tiedä tulevaa kehitystä. Poliittiset päätökset vaikuttavat lopputulokseen.

    Kirjoituksen esimerkin laskelma perustuu nykylainsäädäntöön. Siinä oletetaan takuueläke, kansaneläke ja työeläke jatkuviksi sellaisilla rooleilla ja indeksointisäännöillä kuin laeissa sanotaan.

    Lähihistorian valossa tämä on ongelmallinen oletus, koska on tehty säännöistä poikkeavia päätöksiä.

    Muiden kuin lainsäädäntöön perustuvien oletusten käyttö on kuitenkin sekin ongelmallista, sillä taitaa olla mahdotonta arvata miten ja milloin tulevat hallitukset mahdollisesti poikkeavat perussäännöstä.

    • Olen muuten samaa mieltä, mutta tästä kohdasta en ole:

      ”Kirjoituksen esimerkin laskelma perustuu nykylainsäädäntöön. Siinä oletetaan takuueläke, kansaneläke ja työeläke jatkuviksi sellaisilla rooleilla ja indeksointisäännöillä kuin laeissa sanotaan. ”

      En huomaa, mitään kohtaa kirjoituksen esimerkissä, jossa olisi huomioitu indeksointisääntöjen erot ja sen vaikutus tilanteessa. Esimerkiksissä ei ole ainakaan minun nähdäkseni huomioitu mitenkään sitä, että kansaneläke kohoaa nykyisten lakien mukaan heikommin indeksikorotuksin (elinkustannusindeksillä, ellei eduskunta toisin päätä) kuin miten työeläkkeen arvo muuttuu. Sillä asialla voi olla 50 vuodessa iso merkitys – mikäli indeksit pysyvät edes niin pitkään samoina.

      Vuodesta 2013 vuoteen 2019 työeläkkeiden palkkakerroin on noussut pisteluvusta 1,327 pistelukuun 1,417 eli yhteensä 6,8 % ja kansaneläkeindeksi pisteluvusta 1609 pistelukuun 1617 eli yhteensä 0,5 %. Jos joku YEL-vakuutettu on mennyt vuonna 2013 laskemaan silloisten tulojensa pohjalta, paljonko saa vuosikymmenten päästä kansaneläkettä – tiedostamatta sitä, että näitä koskevien indeksien korotusvauhti ei ole sama – on laskelma voinut päätyä aika pahasti virheellisiin tuloksiin jo nyt vuonna 2019 tehtävän välitarkastelun perusteella. Indekseillä on iso merkitys kun puhutaan pitkistä aikaväleistä.

      Sofia-esimerkin osalta voi todeta, että se on julkaistu vuonna 2017 ja että vuodesta 2017 vuoteen 2019 kansaneläkeindeksi on jäänyt 2,0 % jälkeen kansaneläkeindeksistä. Samalla Sofian mahdollisen kansaneläkkeen määrä on kutistunut. Jos hänen työtulonsa arvo kehittyisi vuosittain palkkaindeksin vauhdilla, pienempien tulojen kohdalla kansaneläkkeen määrä olisi vuosien 2017-2019 indeksikehityksen takia kutistunut joitakin promilleja vuonna 2017 tehtyyn arvioon verrattuna, mutta 800 €/kk (vuoden 2017 tasossa) YEL-tavoitteen tapauksessa kansaneläkkeen määrä olisi tippunut jopa noin 3 %. Jos vastaava trendi jatkuu seuraavan 48 vuoden aikana, että kansaneläkeindeksi jää toistuvasti jälkeen palkkakertoimesta, voi 800 €/kk esimerkissä Sofian kansaneläke jäädä jopa nollaksi (mikäli sellaista eläkemuotoa edes on 48 vuoden päästä enää olemassa).

      Elälelainsäädäntöön on tällä hetkellä indeksivalinnoilla rakennettu sisään se, että työeläkkeiden palkkaindeksi nousee todennäköisesti nopeammin pitkällä aikavälillä kuin kansaneläkeindeksi. Valtio on tiedostanut sen, että väestön ikääntyessä kansaneläkemenot voisivat kasvaa varsin paljon, ja estänyt kansaneläkemenojen kasvua tekemällä sen indeksikehityksestä hitaan työeläkkeisiin liittyvään palkkakertoimen kehitykseen verrattuna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s