Eläkeläiset eivät ole yhtenäinen ryhmä

Tämä kirjoitukseni ilmestyi alunperin Helsingin Sanomien vieraskynä -artikkelina 18.6.2018.

Monen eläkeläisen kokemus toimeentulosta eroaa siitä, mitä tilastot kertovat.

Keskimääräinen kokonaiseläke oli vuonna 2017 reaalisesti 34 prosenttia suurempi kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Eläkeläisten käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet vielä nopeammin. Isolla osalla eläkeläisistä jää rahaa säästöön – jopa suurempi osa tuloista kuin muilla kotitalouksilla. Tilastokeskuksen tuoreen varallisuustilaston mukaan vanhuuseläkeikäisten varallisuus on kasvanut selvästi enemmän kuin muilla ikäryhmillä.

Objektiivisilla mittareilla arvioituna eläkeläisillä pyyhkii siis keskimäärin mukavasti.

Eläkeläiset eivät kuitenkaan ole yksi yhtenäinen ryhmä. Lähes 1,5 miljoonan eläkkeensaajan joukkoon mahtuu myös pienituloisia ja heikommin pärjääviä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 pienituloisia eläkeläisiä oli 12,8 prosenttia, 174 000 eläkeläistä. Tämä joukko koostuu ennen kaikkea työkyvyttömyyseläkettä saavista ja vain kansan- ja takuueläkkeen varassa olevista eläkeläisistä.

Pienituloisuusraja ei kerro pärjäämisestä

Objektiiviset toimeentulomittarit ja kunkin omat kokemukset eivät tutkimusten mukaan aina käy yksiin. Pienituloisuusraja ei kerro pärjäämisestä. Siksi Eläketurvakeskus toteutti eläkeläisväestölle laajan toimeentulokyselyn, jolla tutkittiin eläkeläisten omia kokemuksia. Tulokset ovat kiinnostavia ja punnitsemisen arvoisia.

Kun kysyttiin kokemusta pärjäämisestä, eläkeläisten toimeentulosta saa kahtia jakautuneen kuvan: joko pärjätään tai sitten ei. Toki jos hieman heikosti ja kohtuullisen hyvin pärjäävät lasketaan yhteen, saadaan iso kohtalaisesti pärjäävien osuus.

Noin puolet eläkeläisistä koki toimeentulonsa ainakin kohtuullisen hyväksi. Kahdelle kolmasosalle jäi rahaa välttämättömyysmenojen jälkeen. Hyvästä tilanteesta kertoo sekin, että 40 prosenttia eläkeläisistä säästää.

Melkein puolet eläkeläisistä ilmoitti kuitenkin jonkinasteisista toimeentulovaikeuksista. Noin viidennes kertoi joutuneensa tinkimään ruoasta, kulkemisesta tai kaikkein tyypillisimmin lääkkeistä ja terveydenhoidosta.

Tavallisin tapa selvitä tilanteesta oli säästöihin turvautuminen. Pahan päivän varalle säästäminen on yleistä, mutta niin näyttää olevan säästöjen käyttökin.

Kokemusten valossa toimeentulo näyttäisi olevan useammalle vaikeampaa kuin mitä objektiiviset mittarit antavat ymmärtää. Vaikka kokemusten merkityksestä voi keskustella, minkäänlaista ristiriitaa ei ole siitä, ketkä paikantuvat huono-osaisimmiksi. Sekä toimeentulo että kokemukset ovat heikoimmat työkyvyttömyyseläkeläisillä sekä yksin asuvilla ja terveytensä huonoksi kokevilla eläkeläisillä.

Eläkkeen riittävyyteen voi vaikuttaa myös menojen kautta

Heikossa asemassa olevien tunnistaminen tutkimuksilla on tärkeää, kun tehdään poliittisia päätelmiä eläkeläisten asemasta ja sen parantamisesta. Viisas päättäjä punnitsee eri tutkimusten tuloksia ja eri keinoja.

Voi ajatella, että työeläkkeiden korottamiseen tähtäävät ehdotukset parantaisivat ennen kaikkea hyväosaisten eläkkeensaajien asemaa ja kasvattaisivat koettuja eroja niiden pienentämisen sijaan.

On vaikea sanoa, miten suuri vaikutus kansaneläkkeiden indeksijäädytyksillä ja -leikkauksilla on ollut toimeentulokokemuksiin. Heikentymiskokemus lienee kuitenkin tuntuva – varsinkin, kun samaan aikaan pienituloisten ostoskorin hinta on noussut.

Kun muihin tuloihin ei juuri voi turvautua, eläkkeen ennustettavuus on eläkeläiselle tärkeää. Paluu normaaliin kansaneläkkeen indeksitarkistukseen nostaisi eläkkeen tasoa vähän mutta voisi vaikuttaa jopa voimakkaammin pärjäämisen kokemukseen. Kansaneläkkeen korotus toki auttaisi vielä paremmin pienituloista ja vaikeuksia kokevaa kohderyhmää. Takuueläkkeiden korotukset kohdistuvat vain pieneen osaan eläkeläisiä.

Ehdotukset eläkkeiden korotuksista voidaan tulkita hehtaaripyssyllä ampumiseksi tilanteessa, jossa muuten joudutaan huolehtimaan julkisen talouden kestävyydestä ja priorisoimaan monien eri menotarpeiden välillä. Eläkkeiden korotuksista osa menisi väkisinkin niille, joilla jo muutenkin jää rahaa säästöön.

Tutkimusten pohjalta hyvin kohdentuva ja kustannustehokas tapa parantaa eläkeläisten asemaa voisi olla hoivan ja hoidon saatavuuteen, asiakasmaksuihin ja lääkemenoihin vaikuttaminen.

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Eläkeläiset eivät ole yhtenäinen ryhmä

  1. Viimeinen kappale: ”Tutkimusten pohjalta .. parantaa eläkeläisten asemaa voisi olla hoivan ja hoidon saatavuuteen jne jne” Eli kaikki nämä valtion/kuntien budjeteista eli veronmaksajien varoista. Järkevin tapahan olisi korjata työeläkeindeksin taitettu luonne enemmän palkkakehitystä huomioon ottavaksi – tätä vartenhan työeläkelaitokset ovat!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s