Itsensä työllistäjät ja eläketurva

Itsensä työllistävien yrittäjien määrä on kasvussa. Yrittämistä peukutetaan eri tavoin ja se nähdään elämäntapavalintana ja jopa ilmiönä, joka nostaa Suomea lamasta (vrt. Slush). Toisaalta puhutaan rakennemuutoksen luomista pakkoyrittäjistä, jotka on ulkoistettu myymään työvoimaansa omalla riskillään.

Oli yrittämisen lähtökohta mikä tahansa, moni itsensä työllistäjä kokee olevansa matalien tulojen ja korkeiden eläkemaksujen puristuksessa. Talous yskii, toimeksiantoja on niukasti ja kassavirta yritystoiminnan alussa on usein vähäistä. Ei ole ihme, että seurauksena on epävarmuutta toimeentulosta ja huolta eläkeajasta.

Lue loppuun

Eläkeuudistuksen maksumiehet ja -naiset

Eläkeuudistusta koskevalla sopimuksella on monia myönteisiä vaikutuksia. Jos kehitys toteutuu kuin vaikutusarviomme oletuksissa, eläkkeelle siirtyminen myöhentyy ja julkisen talouden kestävyys paranee. Eläkemeno kasvaa hitaammin eikä maksua tarvitse nostaa. Eläketasokin paranee.

Maaginen sopimus, jolla on vain hyviä seurauksia? Ei sentään. Uudistusten hintana on, että elinkaarella tehdyn työn määrä on suurempi ja eläkkeellä oloaika lyhyempi kuin ilman uudistusta olisi.

Lue loppuun

Elämisen hinta ja eläke

Tuorein tulonjakotilasto kertoo eläkeläisten suhteellisen aseman paranemisesta. Viitebudjettivertailu taas kertoo eläkkeensaajan elämisen kallistumisesta.

Suhteellisissa vertailuissa sekä kohderyhmän että vertailuryhmän tulokehitys vaikuttavat saatuihin tuloksiin. Niinpä heikossa suhdannetilanteessa eläkkeensaajien asema tuppaa paranemaan, kun muilla menee huonommin. Tilastokeskuksen viimeisimmän tulonjakotilaston tulos eläkkeensaajien köyhyysriskiasteen pienentymisestä 19 prosentista 17 prosenttiin johtuu juuri tällaisesta suhdannesyystä, ei niinkään siitä, että eläkeläisten tulot olisivat voimakkaasti parantuneet (ks. Tilastokeskus: Tuloerot Suomessa EU:n keskitasoa pienemmät).

Lue loppuun

Ikärajakeskustelua kautta aikain

65 vuoden vanhuuseläkeiästä luovuttiin työeläkkeissä vuonna 2004. Tilalle tuli joustava vanhuuseläkeikä, jossa 63 vuotta on ollut alaraja vuodesta 2005 lähtien. Alarajan nostaminen on ollut eläkepoliittinen puheenaihe vuodesta 2009 lähtien. Mutta on ikärajoista puhuttu aikaisemminkin.

Kun Saksaan aikanaan luotiin sosiaalivakuutus ja vanhuuseläke, ikäraja oli 70 vuotta. 1920-luvulle tultaessa ikäraja laskettiin 65 vuoteen. Monet maat seurasivat perässä, Suomi varsin myöhään vasta 1930-luvulla. 65 vuotta taitaa edelleen olla yleisin vanhuuseläkeikä maailmalla, joskin monet maat ovat jo päättäneet sen nostamisesta.

Lue loppuun

Leskeneläke – kenelle, millä perusteella, kuinka pitkään

Perhe-eläkkeen perustehtävä on tänään – niin kuin puoli vuosisataa sitten – huolehtia lesken ja lasten toimeentulon jatkuvuudesta perheen huoltajan kuoltua.

Työeläkejärjestelmässä leskeneläkkeitä on uudistettu viimeksi neljännesvuosisata sitten. Tuolloin miehetkin saivat oikeuden leskeneläkkeeseen. Toinen merkittävä muutos oli, että leskeneläkkeessä otettiin käyttöön vähennys, jolla eläkkeen suuruutta tarkistetaan omalle eläkkeelle siirryttäessä tai lasten tullessa täysi-ikäisiksi. Uudistus oli ilmeisen onnistunut päätellen siitä, että leskeneläkkeistä on keskusteltu vain harvakseltaan.

Lue loppuun

Indeksijäädytys – harvinainen sopeutus eläketasoon

Minulta kysyttiin eräässä tilaisuudessa, miksi eläketurvan sopeutukset kohdennetaan vain työikäisten kannettavaksi, siis vakuutusmaksuihin ja tuleviin eläkkeisiin. Eikö maksussa olevien eläkkeiden leikkaamisen pitäisi kuulua sopeutuslistalle myös, jos kerran niistä aiheutuu liian suuriksi ajatellut menot?

Vastasin tuolloin, että tulevia eläkkeitä saa muuttaa tavallisella lailla, mutta maksussa olevat eläkkeet katsotaan Suomessa ansaituksi omaisuudeksi. Ansaitulla työeläkkeellä on perustuslain takaama omaisuuden suoja. Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa takaamaan myös perustoimeentulon. Eläkkeiden leikkaaminen ei siis noin vain käy.

Lue loppuun

Eläkejärjestelmä kuin elefantti – paksunahkainen ja hitaasti reagoiva

Moni pelkää, että Suomen talouden heikko tila on myrkkyä myös eläkkeiden rahoitukselle. Eläketurvan rahoitus ei ole immuuni Suomen talouden ja työllisyyden kehitykselle mutta aikanaan päätetty rahastointi tuo liikkumavaraa huonoihin aikoihin.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen bruttokansantuote supistui vuonna 2013. Koska kokonaistuotanto ei ole kasvanut pitkään aikaan, Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju totesi viikko sitten Suomen olevan lamassa. Tällä viikolla Suomen Pankki reivasi kuluvaa vuotta 2014 koskevaa ennustettaan alaspäin, nollakasvuksi. Suomen talouden toipumista koskevia arvioita on taas jouduttu lykkäämään.

Lue loppuun