Jossittelua eläkeaikeiden muutoksesta

Vanhuuseläkkeen alaikäraja houkuttaa: yleisin eläkkeelle jäämisikä on sitkeästi 63 vuotta. Koska vanhuuseläkkeelle siirtymisessä ei juuri ole tapahtunut muutoksia, työeläkeuudistuksen keskiössä on ikärajojen nostaminen. Tätä on välillä kyseenalaistettu. Joidenkin mukaan asenteet, työkyky ja työolot ovat siinä määrin muuttuneet, että eläkkeelle jääminen olisi myöhentymässä ilman uudistustakin.

Tarvitaanko lakimuutoksia?

Jossitellaanpa vähän: mitä eläkkeelle siirtymisessä tapahtuisi ilman lakimuutoksia? Tähän kysymykseen ei liene lopullista vastausta (varsinkaan jos lakeja muutetaan), mutta ehkä parhaan pohjan vastaamiselle antaa tänä vuonna raportoitu työolotutkimus (ks myös blogini huhtikuulta). Lue loppuun

Ikärajakeskustelua kautta aikain

65 vuoden vanhuuseläkeiästä luovuttiin työeläkkeissä vuonna 2004. Tilalle tuli joustava vanhuuseläkeikä, jossa 63 vuotta on ollut alaraja vuodesta 2005 lähtien. Alarajan nostaminen on ollut eläkepoliittinen puheenaihe vuodesta 2009 lähtien. Mutta on ikärajoista puhuttu aikaisemminkin.

Kun Saksaan aikanaan luotiin sosiaalivakuutus ja vanhuuseläke, ikäraja oli 70 vuotta. 1920-luvulle tultaessa ikäraja laskettiin 65 vuoteen. Monet maat seurasivat perässä, Suomi varsin myöhään vasta 1930-luvulla. 65 vuotta taitaa edelleen olla yleisin vanhuuseläkeikä maailmalla, joskin monet maat ovat jo päättäneet sen nostamisesta.

Lue loppuun

Toteutuvatko eläkeaikeet?

Voiko eläkeaikeista päätellä tulevan eläkkeellesiirtymisen? Eläkeaikeiden perusteella voidaan johonkin mittaan ennakoida käyttäytymistä, mutta aikomuksen ja varsinaisen valintatilanteen välinen aikajänne on pitkä ja päätöstilanteeseen mahtuu muitakin vaikuttavia tekijöitä.

Tilastokeskus julkisti 9.4.2014 vuonna 2013 kerättyyn työolotutkimukseen perustuen ennakkotietoja palkansaajien eläkeaikeista. Julkistuksessa painotettiin eläkeaikeissa tapahtunutta muutosta.

Päätuloksena kerrottiin, että 37 prosenttia 50 vuotta täyttäneistä palkansaajista arvioi vuonna 2013 omaksi tulevaksi eläkkeelle siirtymisiäkseen 64 vuotta tai enemmän. Vuonna 2008 näin teki 28 prosenttia vastaajista. Tämä on eläkkeelle siirtymisen myöhentämistavoitteen kannalta hyvä uutinen. Työurien pidentymiselle on aikaisempaa suurempaa tukea. Muutos on huomattava ja noteeraamisen arvoinen.

Lue loppuun

Eläkkeelle siirtymisen myöhentymistrendi taittui

Julkaisimme 5.2.2014 tilastorekistereidemme tietojen pohjalta vuonna 2013 eläkkeelle siirtyneiden lukumäärät. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi suunnilleen sama määrä ihmisiä kuin 2012, mutta osuus siirtyneistä pieneni hieman. Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden määrä kasvoi reippaasti, lähes kymmenen prosenttia.

Siirtyneiden määrän ohella kiinnostavaa on jakautumista koskeva tieto. Kun eläkkeelle siirtyneitä tarkastellaan tarkemmin ikäryhmittäin ja suhteutetaan vakuutettuun väestöön (kuolleisuus vielä huomioiden), saadaan vertailukelpoista tietoa keskimääräisestä eläkkeelle siirtymisen iästä.

Ikäryhmien kokoihin suhteutettuna työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi suunnilleen sama tai pienempi osuus. Myös vanhuuseläkkeen osalta muutokset olivat pieniä, tosin toiseen suuntaan eli ikäryhmittäiset osuudet ennemminkin kasvoivat.

Lue loppuun

Katseet vanhuuseläkkeelle siirtymiseen

Viimeisen puolen vuoden aikana on ilmestynyt kolme tutkimusta, jotka kohdistuvat eläkepolitiikan kuumaan perunaan, vanhuuseläkkeelle siirtymisen ajankohtaan. Eläketurvakeskuksen Eila TuomisenNina Kahman ja Kristiina Tuomisen tutkimus Joustava vanhuuseläkeikä kartoitti työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden palkansaajien ja työnantajien kokemuksia. Tutkimus kertoi, että nykyiset ikärajat (63–68 vuotta) ovat laajasti hyväksyttyjä sekä työnantajien että työntekijöiden keskuudessa. Halukkuutta ikärajojen nostoon ei kummallakaan osapuolella juuri ollut.

Tutkimus näytti myös, että yleisimmin jäädään vanhuuseläkkeelle heti kun voi. Näin käy vaikka jatkaminen olisi ollut sekä useimpien työnantajien että työntekijöiden mielestä mahdollista. Miksi näin? Työn huonot puolet työntävät työntekijöitä pois työelämästä, toisaalta vapaa-aika vetää heitä puoleensa. Työnantajia taas ei näytä suuresti kiinnostavan miten valintatilanteessa olevat saataisiin jatkamaan työssä.

Lue loppuun