Kansan- ja takuueläke kohdentuvat eri väestöryhmiin

Tilastokeskus julkaisi juuri vuotta 2017 koskevat tulonjakotiedot. Tilastoraportti paneutui pienituloisuuteen sekä sen kehitykseen ja koostumukseen. Pienituloisia ovat ne, joiden käytettävissä olevat tulot jäävät alle 60 % väestön mediaanitulosta. Pienituloisuusriski on eri väestöryhmistä suurin työttömillä (39 %) ja opiskelijoilla (31 %). Palkansaajilla riski on pienin. Eläkeläisten pienituloisuusriski on vähän koko väestön riskitasoa korkeampi. Moni miettii voisiko riskiä pienentää ja miten?

Lue loppuun

Työuran kumulatiiviset riskit tuntuvat

Kun puhutaan eläketurvasta, ihmiset usein ajattelevat lähinnä vanhuuseläkkeitä. Eikä syyttä, onhan vanhuuseläke yleisin eläkelaji. Mutta eläkejärjestelmä ei typisty vain siihen. Se tarjoaa taloudellista turvaa myös työkyvyn menetyksen varalta. Ja vieläkin ikävämmässä tilanteessa, silloin kun perheensä toimeentuloon osallistunut puoliso, isä tai äiti kuolee.

Terveydentilan paraneminen on pienentänyt näitä riskejä samalla kun se on tuonut vanhuuseläkkeen yhä todennäköisemmäksi ja useamman ulottuville. Useimmat meistä toivovat pääsevänsä vanhuuseläkkeelle suoraan työelämästä ja pitävät sitä realistisena. Saatamme kuitenkin aliarvioida työuran aikaisia riskejä.

Lue loppuun

Vanhushuoltosuhde heikkenee nopeasti, eläkkeensaajien väestöosuus muuttuu hitaasti

Suomen sanotaan ikääntyvän Euroopan nopeinta tahtia. Huoltosuhdepuhe luo kriisitietoisuutta ja saa monen epäilemään eläketurvan kestävyyttä. Vanhushuoltosuhteen heikkenemisestä ei voi kuitenkaan suoraviivaisesti päätellä, että eläkejärjestelmän pohja heikkenisi vastaavaa tahtia.  Lue loppuun

Eläkeuudistuksen maksumiehet ja -naiset

Eläkeuudistusta koskevalla sopimuksella on monia myönteisiä vaikutuksia. Jos kehitys toteutuu kuin vaikutusarviomme oletuksissa, eläkkeelle siirtyminen myöhentyy ja julkisen talouden kestävyys paranee. Eläkemeno kasvaa hitaammin eikä maksua tarvitse nostaa. Eläketasokin paranee.

Maaginen sopimus, jolla on vain hyviä seurauksia? Ei sentään. Uudistusten hintana on, että elinkaarella tehdyn työn määrä on suurempi ja eläkkeellä oloaika lyhyempi kuin ilman uudistusta olisi.

Lue loppuun

Ikärajakeskustelua kautta aikain

65 vuoden vanhuuseläkeiästä luovuttiin työeläkkeissä vuonna 2004. Tilalle tuli joustava vanhuuseläkeikä, jossa 63 vuotta on ollut alaraja vuodesta 2005 lähtien. Alarajan nostaminen on ollut eläkepoliittinen puheenaihe vuodesta 2009 lähtien. Mutta on ikärajoista puhuttu aikaisemminkin.

Kun Saksaan aikanaan luotiin sosiaalivakuutus ja vanhuuseläke, ikäraja oli 70 vuotta. 1920-luvulle tultaessa ikäraja laskettiin 65 vuoteen. Monet maat seurasivat perässä, Suomi varsin myöhään vasta 1930-luvulla. 65 vuotta taitaa edelleen olla yleisin vanhuuseläkeikä maailmalla, joskin monet maat ovat jo päättäneet sen nostamisesta.

Lue loppuun

Työ vai eläke pääasiallisena toimintana?

Tilastoissa ja tutkimuksissa ”pääasiallinen toiminta” kuvaa ihmisten taloudellisen toiminnan laatua. Jos ei ole työssä tai työttömänä, henkilö luokitellaan työvoiman ulkopuolelle.

Työvoiman ulkopuolella oloa kannattaa ikääntyneen väestön osalta lähestyä tarkemmin erilaisten eläkelajien kautta. Vanhuuseläkkeen lisäksi ikääntyneille mahdollisia eläkelajeja ovat nykyisin maatalouden erityiseläkkeet ja työkyvyttömyyseläke. Vielä kymmenkunta vuotta sitten näiden lisäksi oli mahdollista siirtyä yksilölliselle varhaiseläkkeelle ja työttömyyseläkkeelle.

Työn ja eläkkeen väliin mahtuu harmaita alueita, joissa päättelysääntöjen perusteella yksilö kategorisoidaan johonkin pääluokkaan. Tilastoissa työntekoa yleensä priorisoidaan, ja osa-aikaeläkeläiset lasketaan työllisiksi. Toisaalta pieni osa muistakin eläkkeensaajista tekee työtä mutta heidät lasketaan eläketilastoissa eläkkeensaajien joukkoon. Työttömyydestä saatavaa kuvaa taas hämärtää se, että Suomessa on ollut käytössä myös työttömille suunnattu eläke. Samasta työn puutteen syystä on siis voinut kirjautua joko työttömäksi tai työvoiman ulkopuolelle.

Lue loppuun