Kirjoitin vähän aikaa sitten yrittäjien YEL-vakuuttamisen kannattavuudesta. Pääpointtini oli, että YEL:n kannattavuuden arvioinnissa osa hyödyistä helposti unohtuu tai jää näkymättömiin.
YEL:n hyötyä voi arvioida konkreettisemminkin. Se on paikallaan siksi, että yleisin tapa kritisoida YEL-vakuuttamista on todeta, että sijoittamalla itse YEL-maksua vastaavan summan saisi paremman tuoton. Mutta voiko eläkevakuutusta ylipäätään verrata sijoittamiseen? Ja miltä eläkevakuuttamisen hyöty näyttää laskelmien valossa?
Omavastuinen sijoittaminen ja YEL-eläkevakuutus vastaavat eri tarpeisiin
Usein esitetään, että sijoittamisesta saa hyvinkin korkeita tuottoja helpolla tavalla. Sen kun laittaa rahansa osakkeisiin, saa huikean tuoton, jolla elelee loppuelämänsä varakkaana. Korkeiden esimerkkituottojen perusteella jotkut ehdottavat jopa YEL:n lakkauttamista.
Esitetyt tuottoarviot vaihtelevat, mikä jo kertoo, ettei referenssikelpoista lukua taida olla saatavilla. Indeksien perusteella sijoittaminen on toki sinänsä järkevää ja tuottoisaa. Indeksit eivät kuitenkaan kerro miten yksittäisillä sijoittajilla on pitkällä aikavälillä mennyt.
Eikä sijoittaminen ihan yksinkertaista taida olla. Sijoituskohteita on pilvin pimein, ja sijoituksia täytyy hoitaa. Hoitamisesta aiheutuu kustannuksia, jotka eivät näy tuottoindekseissä. Kaikki eivät ole Warren Buffett’eja eli on mahdollista valita väärin tai väärään aikaan. Sijoituskohteissa tai niiden toimintaympäristössä voi tapahtua ikäviä yllätyksiä. Pitkällä aikavälillä tuotot vaihtelevat ja joskus jopa menettää rahaa.
YEL-vakuutuksen vertaaminen osakesijoittamiseen on sinänsä ymmärrettävää. Vakuutus ja sijoitustuote ovat kuitenkin kovin erilaisia. Ilman etukäteistietoa kuolinpäivästään on vaikea mitoittaa säästämistä ja säästetyn varallisuuden purkamista. Eläkevakuutus syntyi vastauksena elinkaarisuunnittelun vaikeuksiin ja elinajan epävarmuuteen. Vakuutuksen tarjoamalla tasaisella ja ennustettavalla kuukausieläkkeellä on arvonsa.
YEL on vakuutetun kannalta turvallinen kohde koska se sisältää mm. indeksisuojan ja kattaa elinikäriskin. Samat piirteet tekevät siitä yksityisille finanssiyrityksille korkean riskin myyntituotteen. Vanhuuden, työkyvyttömyyden, perhe-eläketurvan ja YEL:iin kytkeytyvän sairausvakuutuksen ja vanhempainvakuutuksen yhteenlaskettu riski ei ole mitenkään pieni. Tämän takia markkinoilta ei ole edes saatavilla tuotetta, joka vastaisi YEL-vakuutuksen kattamaa turvaa.
YELin tuotto riskitasoon nähden kohtuullinen
Jos arvioi YEL:iä sijoituskohteena, kannattaa tuoton lisäksi miettiä myös riskiä. Toisin kuin markkinasijoituksessa, YEL-maksulle vastineena saatavan eläkkeen arvo on vahvasti suojattu ja sen turvana on kollektiivinen rahoitusjärjestely. Näillä ominaisuksilla YEL:iä voi varmaan pitää osakesijoittamista selvästi vähäriskisempänä. Riskitasoa voisi ehkä verrata kehittyneiden valtioiden joukkovelkakirjoihin.
Entä tuotto? Nykyisellä YEL-maksun maksutasolla työeläkkeenä keskimäärin saatava vuotuinen reaalituotto on ETK:n pitkää aikaväliä ja yrittäjiä koskevilla oletuksilla reaalisesti 2 – 3 prosenttia (ks. Risku 2015). Reaalituotto-odotusta voisi varmaan luonnehtia kohtuulliseksi, riskitasoon nähden ehkä jopa ihan hyväksi. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että parin prosentin tuotto-odotus jää riskillisemmän osaketuoton odotusarvoa pienemmäksi.
Itse en kuitenkaan pelkästään keskimääräisillä tuottotiedoilla lähtisi päättelemään erilaisten tuotteiden paremmuutta. Aivan kuten sijoittamisessa ei ole kaikille saman suuruista taattua sijoitustuottoa, YEL-vakuutuskaan ei tuo kaikille yllämainittua tuottoa. Omaehtoisessa sijoittamisessa tuotot vaihtelevat aktiivisuuden, näkemyksen ja sattumankin mukaan. Hyvä näin. Eläkevakuuttamisen tuottoon yksilötasolla taas vaikuttaa keskeisesti eläkkeelle jäämisen ajankohta ja odotettavissa oleva elinaika.
Milloin YEL-vakuutusmaksu on kuitattu?
Tuoton lisäksi YEL-maksun kannattavuutta voi arvioida takaisinmaksuajan avulla. Tällöin kysymys kuuluu, kuinka pitkään vanhuuseläkkeellä tulisi olla, jotta maksamansa YEL-vakuutusmaksun saa aikanaan eläkkeinä takaisin? Osa YEL-kriitikoista näyttää esittävän, että yrittäjä ei saisi maksujaan ikinä takaisin. Laskelman voi tehdä vaikkapa tarkastelemalla viime vuonna maksettua YEL-maksua ja siitä karttunutta vanhuuseläkkeen palasta (karttunutta yhden vuoden eläketienestiä täytyy tarkistaa eläkelakien mukaisesti palkkakertoimella eläkkeelle jäämiseen asti ja sen jälkeen työeläkeindeksillä).
Mitä pienemmät tulot ovat olleet ja mitä pienemmät YEL-maksut on maksanut, sitä todennäköisempää on, että yrittäjän työeläke jää niin pieneksi, että sitä täydennetään kansaneläkkeellä. Tällainen tilanne ei ole takaisinmaksuajan näkökulmasta kovin kannattava. Täyden hyödyn YEL-maksulleen saa, kun on kerryttänyt yli 1 300 euron eläkkeen. Valtaosalla yrittäjistä näin onkin.
Otetaan siksi lähempään tarkasteluun vuonna 1967 syntynyt vain työeläkettä saava yrittäjä. Hän saa jäädä vanhuuseläkkeelle 65 vuoden ja 4 kuukauden iässä vuonna 2032. Maksettuaan viime vuonna 24,1 prosenttia eläkemaksua työtulostaan hän myös kartutti itselleen maksua vastaavasti kuukausieläkettä (esimerkiksi 24 000 euron YEL-vuosityötulosta vuosimaksu oli 5 760 euroa (kuukausimaksuna 480 euroa) ja eläkekarttuma 30 euroa kuussa (vuositasolla 360 euroa).
Yrittäjä saisi vuonna 2017 maksamansa maksut reaalisina takaisin oltuaan vanhuuseläkkeellä 15 vuotta ja kolme kuukautta. Kuulostaako pitkältä ajalta ennen kuin puntit ovat tasoissa? Tätä on hyvä suhteuttaa odotettavissa olevaan elinaikaan eläkkeelle jäämisiässä. Se on vuonna 1967 syntyneille keskimäärin 22 vuotta ja 2 kuukautta.
Nuoremmille yrittäjille takaisinmaksuajan ja odotettavissa olevan elinajan suhde on esimerkkiä suotuisampi. Vuonna 1987 syntynyt yrittäjä saisi maksunsa takaisin 12 vuoden ja 1 kuukauden jälkeen mutta odotettavissa oleva elinaika eläkkeelle jäämisiässä (67 vuotta ja 2 kuukautta) on väestöennusteen mukaan 23 vuotta. (Takaisinmaksuaika on eripituinen eri-ikäisille yrittäjille, koska eläkeosassa on eriasteisesti palkkakertoimen vaikutusta ja heillä on eroava alin vanhuuseläkeikä ja elinaikakerroin sekä elinajanodote eläkeiässä.)
Jos yrittäjä kuitenkin joutuisi työkyvyttömäksi jo ennen vanhuuseläkeikää, takaisinmaksuaika olisi huomattavasti lyhyempi. Työkyvyttömyyseläkkeen laskentasääntöjen mukaisesti kyseisen vuoden maksu kerryttäisi myös tulevan ajan eläkettä. Vuonna 1967 syntyneellä yrittäjällä takaisinmaksuaika olisi silloin noin viisi vuotta. Mitä nuorempana työkyvyttömäksi joutuisi, sitä lyhyempi takaisinmaksuajasta tulisi, koska tulevan ajan vuosia kertyisi enemmän. Esimerkiksi vuonna 1987 syntynyt yrittäjä saisi työkyvyttömäksi joutuessaan maksunsa takaisin noin kahdessa vuodessa.
Jos sijoittamisella ilmiselvästi ja riskittömästi turvaisi erilaisten riskien varalta taloudellisen asemansa lakisääteistä eläketurvaa paremmin, eläkevakuuttamista ei tarvittaisi lainkaan – ei yrittäjillä, ei palkansaajilla eikä missään maassa. Elävässä elämässä kaikissa markkinatalousmaissa on kuitenkin sekä sijoittamista että eläkevakuuttamista. Molempia tarvitaan.
Eläketutka 
Kiitos Mikko hyvästä blogista.
Monelta tosiaan jää huomioimatta se, että YEL-vakuutuksen tarjoama turva (eläkkeet, sairausvakuutus, työttömyysturva) on niin laaja, että mikään yksityinen vakuutusyhtiö ei pysty tarjoamaan kilpailevaa tuotetta. Eikä yrittäjiä myöskään poissuljeta YEL-vakuutuksen piiristä tai peritä korkeampia maksuja esim. oman sairaushistorian perusteella, kuten esim. yksityisissä sairausvakuutuksissa on käytäntönä.
Ja lisäisin vielä, että sijoittamis- vs. tuottonäkökulmakeskustelussa jää usein huomioimatta se, että saahan YEL-maksulla lakisääteisen karttuman ja sille indeksikorotukset, jotka ylläpitävät eläkkeen ostovoimaa. Yksityisessä eläkevakuutuksessa ei sen sijaan luvata mitään tuottoa. Räikeimmissä tapauksissa parin ensimmäisen vuoden maksut menevät vakuutusmyyjän komissioihin ennen kuin pääomaa alkaa karttumaan.
Kiitos kommentista ja lisänäkökulmista aiheeseen.
Edellisessä kirjoituksessani aiheesta lisää.
YEL-vakuutuksen maksajan kannalta YELiin liittyy toki monia etuja. Mutta liittyy siihen riskejäkin. Isoin riski on systeemiriskissä. Nykyisin TYELit toimivat osittaisen pyramidirahanjaon tyyppisesti niin, että noin neljäsosa nykyisten vakuutettujen eläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan, ja kolme neljäsosaa niistä käytetään eläkeläisten eläkkeiden maksuun. Kun sijoitusket ovat tuottaneet nopeammin kuin eläkkeiden indeksikorotukset ovat tapahtuneet, näin on kertynyt yhteensä noin parin sadan miljardin euron rahastot. YELiä sen sijaan on maksettu enemmän kädestä suuhun -menetelmällä, eli nykyiset vakuutetut maksavat eläkeläisten eläkkeitä, ja valtio on maksanut lisäksi täydennyksenä osan maksuista. Asia toimii niin kauan kuin on nykyisen kaltainen valtio ja kun yrittäjät on pakotettu ottamaan eläkevakuutuksensa suomalaisilta eläkevakuuttajilta. Mutta onko niin ikuisesti?
Mutta jos esim. EU:n eläkejärjestelmiä integroitaisiin, ja mahdollistettaisiin vaikkapa 2030-luvulla se, että eläkesijoitukset saa tehdä minkä EU-maan eläkeyhteisöihin tahansa, voisi käydä niin, että rahastoja vaikka olevat YELit eivät olisi kovin suosittuja, ja uudet vakuutusten maksajat katoaisivat. Jos valtio sitten muuttaisi lainsäädäntöä niin, että Suomessakin eläkkeet joustaisivat, jos eläkeyhteisön varat eivät muuten riitä, niin YEL-vakuutuksen ottaneiden eläkkeisiin voisi tulla leikkaus siihen nähden, mitä eläkkeiden nykyään kuvitellaan tulevaisuudessa olevan. Eläkelakeja on ennenkin muutettu, joten siitä ei ole varmuutta, etteikö eläke-etuuksiin voitaisi jatkossakin tehdä leikkauksia.
Se on totta, että tällä hetkellä YEL on kytkeytynyt monin tavoin sosiaaliturvaan. Syynä tähän on ollut se, että yrittäjien osalta ei ole ollut muita riittävän pienellä työmäärällä tapahtuvia tapoja selvittää yksinkertaisesti edeltäneiden tulojen määrää. Näin ei välttämättä ole jatkossa. Lähivuosina Suomessa siirrytään vaiheittain tulorekisterin käyttöön, joka on kehitetty niin, että se voitaisiin ottaa jo vuonna 2020 käyttöön ainakin joissain sosiaaliturvan määrityksíssä, ja myöhemmin ehkä useampienkin sosiaaliturvaan liittyvien asioiden määrityksissä. Sitä ei ole päätetty, miten yrittäjien osalta sosiaaliturva jatkossa määritetään, tai että korvataanko YEL-perusteinen sosiaaliturvan määritystapa jollain uudella tavalla (esim. vastaavalla määritystavalla, joka otetaan käyttöön palkansaajillakin). On mahdollista, että jossain kohtaa tulevaisuudessa yrittäjien ansiosidonnainen sosiaaliturva ei enää perustu maksetun eläkevakuutuksen määrään, vaan johonkin muuhun perusteeseen, kuten esimerkiksi edeltäneisiin ansiotuloihin.
Kirjoitin edellä epätäsmällisesti Tyel-osuudessa. Parin sadan miljardin euron määrä koskee kaikkien eläkesijoitusten yhteenlaskettua määrää, ja sisältää muutakin kuin Tyelejä.
Hyvää pohdintaa järjestelmätason riskeistä. YEL rahoitetaan juuri kuten kirjoitat ja siinä mielessä skenaario vakuutettujen siirtymisestä johonkin toiseen järjestelmään nostaisi rahoituskysymyksen esille. Mitä enemmän YEL-maksutulo pienenisi, sitä suuremmaksi valtion maksuosuus kasvaisi, koska vanhat vastuut tulisi hoitaa. YEL on kuitenkin lakisääteinen ja pakollinen, ja niin on monen muunkin EU-maan yrittäjäeläketurva. En pidä kovin suurena riskinä sitä, että jäsenvaltiot tekisivät sellaisia päätöksiä, joilla ne ajaisivat omat järjestelmänsä rahoituksellisiin ongelmiin.
Todetut ansiotulot voivat olla hyvä peruste YEL-vakuuttamiselle ja muulle sosiaaliturvalle, mutta siinäkin tapauksessa eläketurvan ehtona täytyy olla maksetut vakuutusmaksut. Sosiaaliturva toiminee ymmärrettävämmin, jos kaikkien etuuksien pohjana on sama ansiotulokäsite. Tulorekisterin yhteydessä sosiaaliturvaa määrittävien tulokäsitteiden yksinkertaistamisen tarve on huomattu. Eläketurvan rooli on niin suuri, että se saattaa ohjata muun sosiaalivakuuttamisen perusteita vastedeskin.
En itsekään usko todennäköisyyden olevan suuren sille, että jäsenvaltiot tahallaan ajaisivat oman järjestelmänsä rahoituksellisiin ongelmiin. Tahattomasti valtioiden omat järjestelmät voivat kyllä ajautua joskus ongelmiin. EU-maista näin kävi joitain vuosia sitten Kreikassa, jossa valtion ylivelkaannuttua ja jouduttua maksuvaikeuksiin päädyttiin valtiolle lainaa antaneiden rahoittajien vaatimuksesta leikkaamaan myös maan lakisääteisiä eläkkeitä. Tuolloin säädettiin esimerkiksi laki, jolla alle 55-vuotiaiden eläkeläisten eläkkeitä leikattiin 40 % silloin, jos eläke oli yli 1000 €. Voisi melkeinpä väittää, että JOS valtio ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin, todennäköisyys lakisääteisistä eläkkeistä leikkaamiseen voi olla jopa aika suuri. Ajanjakso siitä, kun joku maksaa ensimmäistä eläkevakuutustaan vaikkapa 17-vuotiaana siihen kun eläkkeenmaksu päättyy, voi olla yli 60 vuotta. Sitä en osaa arvioida, mikä on todennäköisyys Suomen valtion ajautumiselle taloudellisiin vaikeuksiin vaikkapa seuraavan 60 vuoden aikana. Mutta ei kai riski eläkelakeihin koskemisesta täysin olematon ole.
Omasta mielestäni globalisoituvassa maailmassa ei ole mitenkään itsestään selvää, että muun sosiaaliturvan ja eläkevakuutuksen tulokäsitteen täytyisi olla sama, tai että se edes joka tilanteessa voisi olla sama. Jos yrittäjällä on yrityksiä vaikkapa kolmesta maasta, joissa kaikissa sinne rekisteröity firma maksaa lakisääteiset yrittäjäeläkemaksut kunkin yrityksen kotimaan eläkejärjestelmiin, niin aikanaan yrittäjä vastaavasti saa eläkkeitä monen maan eläkejärjestelmistä. Muun sosiaaliturvan osalta tilanne on eri tavoin, koska vaikkapa äitiyspäivärahaa tai työttömyyskorvausta voi saada vain yhdestä maasta kerrallaan. Sosiaaliturvasta merkittävä osa rahoitetaan verovaroin, joten siihen on perusteita, että sosiaaliturvan ansiosidonnaisuudet ovat ennemmin kytköksissä verotettaviin tuloihin kyseisessä maassa kuin vaikkapa siihen, minkä verran eläkemaksuja on maksettu juuri sen maan eläkejärjestelmään.
[…] Riskilukujen valossa suoraan työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen ei ole mitenkään itsestään selvää. Tällä on merkitystä myös eläketurvan hyötyjen arvioinnin kannalta. […]