Kannattaako YEL? Osa 2

Kirjoitin vähän aikaa sitten yrittäjien YEL-vakuuttamisen kannattavuudesta. Pääpointtini oli, että YEL:n kannattavuuden arvioinnissa osa hyödyistä helposti unohtuu tai jää näkymättömiin.

YEL:n hyötyä voi arvioida konkreettisemminkin. Se on paikallaan siksi, että yleisin tapa kritisoida YEL-vakuuttamista on todeta, että sijoittamalla itse YEL-maksua vastaavan summan saisi paremman tuoton. Mutta voiko eläkevakuutusta ylipäätään verrata sijoittamiseen? Ja miltä eläkevakuuttamisen hyöty näyttää laskelmien valossa?

Omavastuinen sijoittaminen ja YEL-eläkevakuutus vastaavat eri tarpeisiin

Usein esitetään, että sijoittamisesta saa hyvinkin korkeita tuottoja helpolla tavalla. Sen kun laittaa rahansa osakkeisiin, saa huikean tuoton, jolla elelee loppuelämänsä varakkaana. Korkeiden esimerkkituottojen perusteella jotkut ehdottavat jopa YEL:n lakkauttamista.

Esitetyt tuottoarviot vaihtelevat, mikä jo kertoo, ettei referenssikelpoista lukua taida olla saatavilla. Indeksien perusteella sijoittaminen on toki sinänsä järkevää ja tuottoisaa. Indeksit eivät kuitenkaan kerro miten yksittäisillä sijoittajilla on pitkällä aikavälillä mennyt.

Eikä sijoittaminen ihan yksinkertaista taida olla. Sijoituskohteita on pilvin pimein, ja sijoituksia täytyy hoitaa. Hoitamisesta aiheutuu kustannuksia, jotka eivät näy tuottoindekseissä. Kaikki eivät ole Warren Buffett’eja eli on mahdollista valita väärin tai väärään aikaan. Sijoituskohteissa tai niiden toimintaympäristössä voi tapahtua ikäviä yllätyksiä. Pitkällä aikavälillä tuotot vaihtelevat ja joskus jopa menettää rahaa.

YEL-vakuutuksen vertaaminen osakesijoittamiseen on sinänsä ymmärrettävää. Vakuutus ja sijoitustuote ovat kuitenkin kovin erilaisia. Ilman etukäteistietoa kuolinpäivästään on vaikea mitoittaa säästämistä ja säästetyn varallisuuden purkamista. Eläkevakuutus syntyi vastauksena elinkaarisuunnittelun vaikeuksiin ja elinajan epävarmuuteen. Vakuutuksen tarjoamalla tasaisella ja ennustettavalla kuukausieläkkeellä on arvonsa.

YEL on vakuutetun kannalta turvallinen kohde koska se sisältää mm. indeksisuojan ja kattaa elinikäriskin. Samat piirteet tekevät siitä yksityisille finanssiyrityksille korkean riskin myyntituotteen. Vanhuuden, työkyvyttömyyden, perhe-eläketurvan ja YEL:iin kytkeytyvän sairausvakuutuksen ja vanhempainvakuutuksen yhteenlaskettu riski ei ole mitenkään pieni. Tämän takia markkinoilta ei ole edes saatavilla tuotetta, joka vastaisi YEL-vakuutuksen kattamaa turvaa.

YELin tuotto riskitasoon nähden kohtuullinen

Jos arvioi YEL:iä sijoituskohteena, kannattaa tuoton lisäksi miettiä myös riskiä. Toisin kuin markkinasijoituksessa, YEL-maksulle vastineena saatavan eläkkeen arvo on vahvasti suojattu ja sen turvana on kollektiivinen rahoitusjärjestely. Näillä ominaisuksilla YEL:iä voi varmaan pitää osakesijoittamista selvästi vähäriskisempänä. Riskitasoa voisi ehkä verrata kehittyneiden valtioiden joukkovelkakirjoihin.

Entä tuotto? Nykyisellä YEL-maksun maksutasolla työeläkkeenä keskimäärin saatava vuotuinen reaalituotto on ETK:n pitkää aikaväliä ja yrittäjiä koskevilla oletuksilla reaalisesti 2 – 3 prosenttia (ks. Risku 2015). Reaalituotto-odotusta voisi varmaan luonnehtia kohtuulliseksi, riskitasoon nähden ehkä jopa ihan hyväksi. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että parin prosentin tuotto-odotus jää riskillisemmän osaketuoton odotusarvoa pienemmäksi.

Itse en kuitenkaan pelkästään keskimääräisillä tuottotiedoilla lähtisi päättelemään erilaisten tuotteiden paremmuutta. Aivan kuten sijoittamisessa ei ole kaikille saman suuruista taattua sijoitustuottoa, YEL-vakuutuskaan ei tuo kaikille yllämainittua tuottoa. Omaehtoisessa sijoittamisessa tuotot vaihtelevat aktiivisuuden, näkemyksen ja sattumankin mukaan. Hyvä näin. Eläkevakuuttamisen tuottoon yksilötasolla taas vaikuttaa keskeisesti eläkkeelle jäämisen ajankohta ja odotettavissa oleva elinaika.

Milloin YEL-vakuutusmaksu on kuitattu?

Tuoton lisäksi YEL-maksun kannattavuutta voi arvioida takaisinmaksuajan avulla. Tällöin kysymys kuuluu, kuinka pitkään vanhuuseläkkeellä tulisi olla, jotta maksamansa YEL-vakuutusmaksun saa aikanaan eläkkeinä takaisin? Osa YEL-kriitikoista näyttää esittävän, että yrittäjä ei saisi maksujaan ikinä takaisin. Laskelman voi tehdä vaikkapa tarkastelemalla viime vuonna maksettua YEL-maksua ja siitä karttunutta vanhuuseläkkeen palasta (karttunutta yhden vuoden eläketienestiä täytyy tarkistaa eläkelakien mukaisesti palkkakertoimella eläkkeelle jäämiseen asti ja sen jälkeen työeläkeindeksillä).

Mitä pienemmät tulot ovat olleet ja mitä pienemmät YEL-maksut on maksanut, sitä todennäköisempää on, että yrittäjän työeläke jää niin pieneksi, että sitä täydennetään kansaneläkkeellä. Tällainen tilanne ei ole takaisinmaksuajan näkökulmasta kovin kannattava. Täyden hyödyn YEL-maksulleen saa, kun on kerryttänyt yli 1 300 euron eläkkeen. Valtaosalla yrittäjistä näin onkin.

Otetaan siksi lähempään tarkasteluun vuonna 1967 syntynyt vain työeläkettä saava yrittäjä. Hän saa jäädä vanhuuseläkkeelle 65 vuoden ja 4 kuukauden iässä vuonna 2032. Maksettuaan viime vuonna 24,1 prosenttia eläkemaksua työtulostaan hän myös kartutti itselleen maksua vastaavasti kuukausieläkettä (esimerkiksi 24 000 euron YEL-vuosityötulosta vuosimaksu oli 5 760 euroa (kuukausimaksuna 480 euroa) ja eläkekarttuma 30 euroa kuussa (vuositasolla 360 euroa).

Yrittäjä saisi vuonna 2017 maksamansa maksut reaalisina takaisin oltuaan vanhuuseläkkeellä 15 vuotta ja kolme kuukautta. Kuulostaako pitkältä ajalta ennen kuin puntit ovat tasoissa? Tätä on hyvä suhteuttaa odotettavissa olevaan elinaikaan eläkkeelle jäämisiässä. Se on vuonna 1967 syntyneille keskimäärin 22 vuotta ja 2 kuukautta.

Nuoremmille yrittäjille takaisinmaksuajan ja odotettavissa olevan elinajan suhde on esimerkkiä suotuisampi. Vuonna 1987 syntynyt yrittäjä saisi maksunsa takaisin 12 vuoden ja 1 kuukauden jälkeen mutta odotettavissa oleva elinaika eläkkeelle jäämisiässä (67 vuotta ja 2 kuukautta) on väestöennusteen mukaan 23 vuotta. (Takaisinmaksuaika on eripituinen eri-ikäisille yrittäjille, koska eläkeosassa on eriasteisesti palkkakertoimen vaikutusta ja heillä on eroava alin vanhuuseläkeikä ja elinaikakerroin sekä elinajanodote eläkeiässä.)

Jos yrittäjä kuitenkin joutuisi työkyvyttömäksi jo ennen vanhuuseläkeikää, takaisinmaksuaika olisi huomattavasti lyhyempi. Työkyvyttömyyseläkkeen laskentasääntöjen mukaisesti kyseisen vuoden maksu kerryttäisi myös tulevan ajan eläkettä. Vuonna 1967 syntyneellä yrittäjällä takaisinmaksuaika olisi silloin noin viisi vuotta. Mitä nuorempana työkyvyttömäksi joutuisi, sitä lyhyempi takaisinmaksuajasta tulisi, koska tulevan ajan vuosia kertyisi enemmän. Esimerkiksi vuonna 1987 syntynyt yrittäjä saisi työkyvyttömäksi joutuessaan maksunsa takaisin noin kahdessa vuodessa.

Jos sijoittamisella ilmiselvästi ja riskittömästi turvaisi erilaisten riskien varalta taloudellisen asemansa lakisääteistä eläketurvaa paremmin, eläkevakuuttamista ei tarvittaisi lainkaan – ei yrittäjillä, ei palkansaajilla eikä missään maassa. Elävässä elämässä kaikissa markkinatalousmaissa on kuitenkin sekä sijoittamista että eläkevakuuttamista. Molempia tarvitaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s