Työuran kumulatiiviset riskit tuntuvat

Kun puhutaan eläketurvasta, ihmiset usein ajattelevat lähinnä vanhuuseläkkeitä. Eikä syyttä, onhan vanhuuseläke yleisin eläkelaji. Mutta eläkejärjestelmä ei typisty vain siihen. Se tarjoaa taloudellista turvaa myös työkyvyn menetyksen varalta. Ja vieläkin ikävämmässä tilanteessa, silloin kun perheensä toimeentuloon osallistunut puoliso, isä tai äiti kuolee.

Terveydentilan paraneminen on pienentänyt näitä riskejä samalla kun se on tuonut vanhuuseläkkeen yhä todennäköisemmäksi ja useamman ulottuville. Useimmat meistä toivovat pääsevänsä vanhuuseläkkeelle suoraan työelämästä ja pitävät sitä realistisena. Saatamme kuitenkin aliarvioida työuran aikaisia riskejä.

Lue loppuun

Riittääkö työtä?

Usein kuulee erityisesti nuorten arvioivan, ettei heille mitään työtä tai eläkettä ole luvassa. Mollisävyiset arviot kumpuavat pitkälti työn tulevaisuudesta käydystä keskustelusta.

Työn tulevaisuus on tärkeää eläketurvan kannalta. Jos ei ole työtä, ei ole ansiosidonnaista työeläketurvaakaan. Jos työstä saadut ansiot olisivat aiempaa matalammat, odotettavissa olisi myös niukempia eläkkeitä.

Lue loppuun

Eläkeaika parikymmentä vuotta

Elinajan pidentyminen on tuottanut myös pidemmän ajan eläkkeellä. Jotta työeläkkeet voivat olla riittävän hyvällä tasolla ja ne voidaan kohtuullisesti rahoittaa, työssä ja eläkkeellä vietetyn ajan suhteen täytyy olla balanssissa. Vähäisellä työpanoksella ei ole mahdollista rahoittaa pitkää ja hyvätasoista eläkeaikaa.

Mutta kuinka pitkä eläkeaika on?

Lue loppuun

Eläkeuudistus ei ole haihattelua*

Viikon sisällä ilmestyneissä eri lehtien (Iltalehti, Ilta-Sanomat, Savon Sanomat) jutuissa eläkeuudistuksen perusteluja on leimattu ”tiedotussodaksi”, ”propagandaksi” ja jopa ”sumutukseksi”. Tuoreessa Talouselämä –lehden haastattelussa (26.2.2015) näiden juttujen lähde työelämän tutkija Anna-Maija Lehto esittää eläkepoliittisten uudistusten tarvetta arvioineen ns. Pekkarisen asiantuntijaryhmän ”halunneen antaa arvion, joka näyttää huonommalta”. Lehto esittää, että eliniän kasvulla on tietoisesti peloteltu ja kestävyysvajeen vähentämistarpeella manipuloitu ihmisiä uskomaan eläkeiän nostamisen tarpeellisuus.

Lehto uskoo, että eläkkeelle siirtyminen myöhentyy trendinomaisesti ja työurien pidentymistä koskevat tavoitteet saavutetaan ilman lisätoimia. Onko eläkeiän nosto siis tarpeetonta haihattelua? Onko kansaa harhautettu väärin perustein?

Lue loppuun

Jossittelua eläkeaikeiden muutoksesta

Vanhuuseläkkeen alaikäraja houkuttaa: yleisin eläkkeelle jäämisikä on sitkeästi 63 vuotta. Koska vanhuuseläkkeelle siirtymisessä ei juuri ole tapahtunut muutoksia, työeläkeuudistuksen keskiössä on ikärajojen nostaminen. Tätä on välillä kyseenalaistettu. Joidenkin mukaan asenteet, työkyky ja työolot ovat siinä määrin muuttuneet, että eläkkeelle jääminen olisi myöhentymässä ilman uudistustakin.

Tarvitaanko lakimuutoksia?

Jossitellaanpa vähän: mitä eläkkeelle siirtymisessä tapahtuisi ilman lakimuutoksia? Tähän kysymykseen ei liene lopullista vastausta (varsinkaan jos lakeja muutetaan), mutta ehkä parhaan pohjan vastaamiselle antaa tänä vuonna raportoitu työolotutkimus (ks myös blogini huhtikuulta). Lue loppuun

Eläkeuudistuksen maksumiehet ja -naiset

Eläkeuudistusta koskevalla sopimuksella on monia myönteisiä vaikutuksia. Jos kehitys toteutuu kuin vaikutusarviomme oletuksissa, eläkkeelle siirtyminen myöhentyy ja julkisen talouden kestävyys paranee. Eläkemeno kasvaa hitaammin eikä maksua tarvitse nostaa. Eläketasokin paranee.

Maaginen sopimus, jolla on vain hyviä seurauksia? Ei sentään. Uudistusten hintana on, että elinkaarella tehdyn työn määrä on suurempi ja eläkkeellä oloaika lyhyempi kuin ilman uudistusta olisi.

Lue loppuun