Julkistimme viime viikolla laajan eri aineistolähteitä hyödyntävän tutkimuskatsauksen eläkkeiden kehityksestä ja eläkeläisten toimeentulosta. ETK:n tekemistä tutkimuksista tämä on oman kokemukseni perusteella eniten julkisuudessa esillä ollut ja kansalaisia puhuttanut tutkimus. Miksi juuri tämä tutkimus kiinnostaa näin paljon?
Kolme syytä mediahuomiolle
Ensimmäinen selitys on aihe. Toimeentulo on konkreettista. Tiliotteestaan näkee tulot ja menot ja jokaisella on pärjäämisestä oma kokemus. Suurin osa mielipidekirjoittelusta ja ETK:n saamasta kansalaispalautteesta on syntynyt oman taloudellisen tilanteen ja keskimääräisen kehityksen vertaamisesta. Yleensä halutaan kertoa, ettei kaikilla tilanne ole yhtä hyvä kuin mitä mediassa otsikoidaan. Kansalaispalaute on ihan paikallaan ja ymmärrettävää. Ihmisten kuuntelemiselle on tarvetta. Palaute on toisaalta aina vinoa, sillä hyväosaiset eivät kerro heillä menevän paremmin.
ETK on julkaissut vastaavan kokonaiskatsauksen säännöllisesti vuodesta 2003 alkaen. Edellisen tutkimuksen sisältö ja pääviestit olivat laadullisesti samankaltaiset kuin nyt. Silloin media tarttui niihin paljon laimeammin.
Tämänkertainen mediahuomio ei siis selity tutkimuksen tuloksilla vaan ajankohdalla. Mikä siis on toisin? Vastaukseni on Suomen taloudellinen tilanne ja sen aiheuttama tulonjakokamppailu. Aikaisemmat julkistukset ovat tulleet ulos taloudellisesti hyvinä aikoina. Eläkkeensaajien taloudellisen aseman parantuminen ei ollut kiinnostavaa, koska muissakin ryhmissä toimeentulo oli parantunut.
Nyt konteksti on toinen. Palkansaajaväestössä tulot eivät keskimäärin ole nousseet viimeiseen viiteen vuoteen. Nuorilla tulot olivat jopa matalammat 2014 kuin 2010. Eläkkeensaajaväestössä tulot taas ovat kasvaneet kun joukkoon on tullut uusia eläkeläisiä. Eri ryhmiä vertaillessa eläkkeensaajien suhteellinen asema on parantunut. Tällainen ”voittajat versus häviäjät” –asetelma kiinnostaa.
Mediahuomiota selittää varmasti myös kansalaisaloite työeläkeindeksin muuttamiseksi. Aloitteen allekirjoittaja Kimmo Kiljunen on jo yli vuoden ajan julistanut, että eläkkeensaajat köyhtyvät. Hän haluaa tällä perusteella indeksimuutoksella korotuksia kaikkien työeläkettä saavien eläkkeisiin. Nyt ETK:n käyttämät eläkerekisterit, Tilastokeskuksen tulonjakoaineistot, kulutustutkimusaineistot ja yhteiseurooppalaiset kyselyaineistot eivät kuitenkaan tue väitettä laajamittaisesta eläkeläisväestön köyhtymisestä. Jälleen median kannalta herkullinen asetelma.
Ovatko eläkeläiset köyhtyneet?
Kimmo Kiljunen on jo kommentoinut tutkimustuloksia happamaan sävyyn ”rätinkeinä”. Minäkin saan Kiljusen köyhtymisteesiä puolustavilta kuulla palautteena, että Kimmolla on faktat kunnossa, toisin kuin ETK:lla. Joskus tuntuu, että työeläkkeiden parantamista ajavien mielestä olisi mieluisampaa, että Eläketurvakeskuksen uudessa tutkimuksessa olisi kerrottu eläkkeiden pienentyneen, eläkeläisten reaalitulojen laskeneen, eläkeläisten varallisuuden arvon pienentyneen ja koettujen toimeentulovaikeuksien kasvaneen. Tällaisia tuloksia ei tutkimuksessa kuitenkaan ole saatu.
Mihin sitten pitäisi uskoa?
Onko sitten jotain, mikä on jäänyt ETK:lta huomaamatta? Tulodynamiikasta on kysytty mutta se ei ole tämän raportin aihe, koska aineistot ovat pääosin poikkileikkausaineistoja. Tulojen muuttumista yksilötasolla on tutkittu aikaisemmin erikseen.
Uusimmassa blogikirjoituksessaan Kiljunen esittää kaksi ETK:n raportista puuttuvaa lukua, joiden perusteella ilmeisesti pitäisi uskoa, että hänen esillä pitämänsä eläkeläisten köyhtyminen on oikea asiaintila.
Kiljusen mukaan 40 % leipäjonojen asiakkaista on eläkeläisiä (lähdettä hän ei esitä). Siis kuinka monta? Kuinka monta heistä on työeläkettä saavia, joiden asema Kiljusen ajamalla indeksimuutoksella korjautuisi? Emme tiedä. Leipäjonojen asiakkaita ei nimittäin rekisteröidä. Emme yksinkertaisesti tiedä kuinka monta eri ihmistä leipäjonosta hakee vuoden aikana ruokaa, emmekä heidän taustojaan. Yksittäisiä havaintoihin tai haastatteluihin perustuvia arvioita on joidenkin kaupunkien joistakin leipäjonoista, mutta valitettavasti ei koko Suomen tasolla yleistettävää tietoa. Oma arvaukseni on, ettei leipäjonoissa ole kovin suurta määrää työeläkettä saavia.
Toisena perusteluna köyhtymisväitteelleen Kiljunen esittää, että ”Suomessa on 330 000 työeläkeläistä, jotka elävät EU:n määrittämän köyhyysrajan alla”. Tämä Kiljusen eri puolilla toistama luku ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ensinnäkin Tilastokeskuksen (joka virallisen luvun laskee) viimeisimmän tiedon mukaan vuonna 2014 ao. pienituloisuusrajan alla oli noin 200 000 eläkeläistä. Tämän voi kuka tahansa helposti tarkistaa Tilastokeskuksen sivuilta ja tietokannoista. Toiseksi pienituloisista eläkeläisistä suuri osa on kansaneläkettä saavia, ei työeläkettä saavia.
Keskimäärin eläkeläisillä menee paremmin, ei huonommin – pienituloisten osuus vakaa
Eläketurvakeskuksen tutkimuksen pääviesti on, että keskimäärin eläkeläisväestön tilanne on aiempaa kohtuullisempi, ei huonompi. Pienituloisuusrajan alle on jäänyt aiempaa vähemmän eläkkeensaajia, ei aiempaa enemmän, kuten köyhtymisväitteestä voisi kuvitella.
Tämän toteaminen ei poista sitä tutkimuksessa raportoitua tosiasiaa, että meillä on samaan aikaan tuntuva joukko hyvin pienituloisia eläkkeensaajia. Eläkeläisväestön pienituloisuus on yhtä yleistä kuin väestössä keskimäärin. Tutkimusraportissa on eläkeläisryhmien eroja valotettu monipuolisesti, koska suureen ryhmään mahtuu erilaisia tilanteita, hyviä ja huonoja.
Eläkeläisten suuren määrän takia pienetkin prosenttiosuudet ovat lukumäärien perusteella huomion arvoisia. Huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi työkyvyttömyyseläkettä saavien pienituloisuuden kasvuun. Tutkitun tiedon perusteella voi miettiä mahdollisia toimenpiteitä heikossa asemassa olevien tilanteen parantamiseksi. Hutkitulla tiedolla tulee toimenpiteistäkin huteja.
Eläketutka 
Vastaavaa poikkileikkausdataa olen jo joskus aikaisempinakin vuosikymmeninä nähnyt käytetyn perustelemaan työeläkkeiden mahdollisimman korkean tason säilyttämistä, siis pohjimmiltaan samoin kuin Kimmo Kiljunen nyt tekee. Ensin todetaan, että eläkkeet ovat keskimäärin alhaisia ja sitten johtopäätös on että työeläkekertymän olisi oltava maksimaalinen. Kuitenkin alhaiset eläkkeet ovat kansaneläkkeitä tai vain muutamalta vuodelta kertyneitä ansioeläkkeitä ja itse olen tullut tulokseen, että ensisijaisen sosiaalipoliittisen päämäärän tulisi olla kansaneläkkeen tason nosto. Eläkkeiden rahoitus tulisi eriyttää ja nykyistä pienempi työeläke sitten ansaittaisiin nykyistä suuremman kansaneläkkeen päälle.
Oikeudenmukaisuuskysymyksiä on selkeintä tarkastella laskennallisin asetelmin henkilöidenttisesti. Sellainen tarkastelu oletettavasti osoittaisi verrannollisissa ryhmissä, että parhaat nyt maksussa olevat lakisääteiset eläkkeet on ansaittu julkisella puolella, mutta että tämä etu on jo uusien kertymien osalta poistunut. Joten siis hyvinvointiyhteiskuntamme rakentajat ovat saaneet työstään hohtavan laakeriseppeleen.
Poikkileikkausdatasta ei voi tehdä suoria poliittisia johtopäätöksiä mutta se voi olla indikatiivista. Esimerkiksi sukupuolten väliset palkkaerot kannustavat tutkimaan niiden syitä. Kiljusmaista olisi oikaista sukupuolten keskimääräisiä palkkaeroja nostamalla presidentin palkkiota silloin, kun meillä on naispresidentti.
”Hyväosaiset eivät kerro heillä menevän paremmin.” Vai niin. Siis kerrotaa. Taitettu indeksi vie kymmenvuosittain 60 prosentin lähtötason alemmaksi 50 ja 43 prosenttiin. Lisäksi päälle tulee 6 prosenttiyksikön raippavero. Seurauksena tästä 43 prosenttiin lähtötasosta alentuneesta eläkkeestä peritään nyt pyöreät puolet verona – minulle 50 ja sinulle 50 prosenttia ansaitsemastani. Että paremmin pyörii, arvoisa kirjoittaja.
ETK:n tutkimuksessa eläkkeen kehittymistä selvitettiin kahdella eri tavalla seuraamalla kaikkia vuosien 1995-2015 välisenä aikana eläkkeellä olevien eläkkeiden kehittymistä. Bruttoeläkkeet kasvoivat reaalisesti vähän yli 20 %. Vuositasolla kasvu on siis ollut keskimäärin prosentin luokkaa. Tehdyn tarkastelun mukaan vain osa kasvusta on ollut indeksimuutoksista johtuvaa. Muita tekijöitä ovat olleet erityisesti leskeneläke ja kansaneläkkeen tasokorotukset, jotka kohdentuvat osalle tästä joukosta, ei kaikille.
Minusta indeksin roolin miettiminen on tärkeää. Suomen eläkelainsäädännössä ilmaistu tavoite on turvata eläkkeelle siirtymishetken eläketaso. Tätä eläketurvalle asetettua tavoitetta nykyiset indeksit täyttävät. Eläkkeiden ostovoima säilyy lähtötasolla tai hitaasti parantuu.
Kansalaisaloite indeksin muuttamisesta lähtee muusta ajattelusta kuin nykyisten eläkelakien tavoitteista. Kansalaisaloitteen vertailukohtana ei ole omalla työllä saavutettu elintaso. Aloite on nostanut keskustelun eläkkeiden tarkistamisen periaatteista. Keskustelun tuloksena päättäjien pöydällä ovat nyt paitsi ehdotus indeksin parantamisesta myös sen heikentämisestä. On ehdotettu siirtymistä kuluttajahintaindeksin mukaiseen tarkistamiseen (Kokoomusnuoret), indeksijarrua tai muita eläkkeen leikkaamistapoja (Eläketurma-kirja) ja tilapäisiä indeksiheikennyksiä (hallitusohjelma).
Kansalaisaloitteessa halutaan, että työeläkettä tarkistettaisiin yleisen ansiotason kehityksen mukaisesti. Tällaisesta tarkistusperiaatteesta luovuttiin yli neljäkymmentä vuotta sitten. Iso epäkohta palkkaindeksissä oli, että eläkkeelle siirtyneiden eläkkeet nousivat nopeammin kuin tehtävää hoitamaan tulleen työntekijän. Hänen palkkaansahan tarkistettiin alakohtaisten sopimusten mukaisesti. Ansiotasoindeksillähän ei silloin – eikä nyt – tarkisteta kenenkään palkkaa.
Olen kirjoittanut eri indekseistä aiemmin eläketutkaan. Palkkaindeksiä haluavien kannattaisi ehkä nykyisiä yleisiä köyhtymisväitteitä paremmin perustella aloitettaan. Miksi sinusta työeläkettä saavan tulojen pitäisi nousta vaikkapa sairaanhoitajan saamia palkankorotuksia paremmin?
Viimeistä virkettä kommentistasi en ymmärrä. Valtio ja kunnat ja kirkko perivät verot. Verot käytetään erilaisiin yhteisiin tarkoituksiin.
”Suomen eläkelainsäädännössä ilmaistu tavoite on turvata eläkkeelle siirtymishetken eläketaso.”
Voitko vielä laittaa sen lain, johon viittaat ja jossa nimenomaan sanotaan, että tarkoitus on turvata siirtymishetken eläketaso.
Eläketurvan ja indeksin tavoitetta mietittiin eläkeindeksikomitean mietinnössä (1975: 44). Siihen tavoite on kirjattu näin: ”Maamme eläkepolitiikassa pyritään kahteen päätavoitteeseen:
a) eläkkeen tulee taata vähimmäistoimeentulotaso;
b) eläkkeen tulee turvata saavutettu kulutustaso eläketapahtuman sattuessa.”
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa Suomen kansallisessa eläkestrategiassa vuodelta 2002 sama asia sanotaan näin (tosin eri järjestyksessä, kun työeläketurvan kattavuuden ja tason lisäännyttyä kansaneläkkeistä oli tehty työeläkevähenteisiä): ”Ansioeläkejärjestelmä takaa tuloihin suhteutetut vakuutuspohjaiset aikaisemman kulutustason kohtuullisissa määrin turvaavat eläkkeet kaikille palkansaajille sekä yrittäjille (ja kansaneläkejärjestelmä sitä tietyn yhteensovittamismekanismin perusteella täydentävän asumisperusteisen vähimmäiseläkkeen koko väestölle).”
Mietintö ei vastaa samaa kuin esimerkiksi hallituksen esitys. Löytyykö esittämääsi väitettä hallituksen esityksenä? Lakitekstistä asiaa ei löydy.
1975 elettiin aikaa, jolloin palkkaindeksi oli käytössä. Tutustumatta mietintöön on vaikeaa ottaa kantaa itse mietintöön. Kohta a kuitenkin viittaa selvästi pienimpiin eläkkeisiin, kuten kansaneläkkeeseen. B kohta taas voi kuvata vallitsevaa tilaa tai pohdintaa tulevasta.
Toinen viittauksesi taas mielummin puoltaisi eläkkeen pysyvyyttä kuin mitään alkuhetken tilannetta.
Mitään yksiselitteistä kannanottoa lakien valmistelusta en ole vielä löytänyt, joten tulkinnaksihan tämä menee. Nykyisessä tilanteessa palkkaindeksin käyttöönotto on kuitenkin mahdotonta.
Kun Raimo Ilaskivi on ollut poliitikko ja julkisuuden henkilö niin ei taida olla kovin tahditonta muistuttaa, että hän toimi 1960 ja 1970 -luvuilla yhtäaikaa sekä Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankin että Pörssin toimitusjohtajana sekä samalla vielä kansanedustajana kunnes luopui johtajuuksistaan tultuaan Helsingin kaupunginjohtajaksi. Ilaskivellä lienee siis poikkeuksellisen suuri henkilökohtainen indeksi-intressi näistä päättyneistä työsuhteista. – Olen samaa mieltä hänen kanssaan raippaveron vääryydestä. Kun eduskunta toisaalta säätää työeläkkeet ansioperusteisiksi mutta toisaalta konfiskoi suuret eläkkeet valtion kassaan, on tässä kokonaisuudessa kyse taannehtivasta lainsäädännöstä, mikä ei kuulu oikeusvaltioon. Voidaan myös perustuslain yhdenvertaisuusperiaateen kannalta kysyä, voidaanko eläketuloa ylipäätään verottaa kovemmin kuin vastaavan suuruista ansiotuloa. Tämä ongelma koskee erityisesti raippaveroa mutta myös koko eläketulon verotusta kunhan tulo- ja verokäsitteet nähdään oikein. Raippaveron absoluuttinen määrä on tosi korkea verrattuna käteen jäävän tuloon jota jo on kovasti verotettu. Ongelma ei koske monia mutta tunnen normaaleissa asiantuntija- ja johtotehtävissä isänmaalle työuransa uhranneita, joita tämä koskee kipeästi.
On muistettava, että mitä korkeammat eläkkeet (=parempi indeksi) sitä korkeampi eläkemaksu. Noista Ilaskiven pankkitöistä keskimääräinen lakisääteinen eläkemaksu oli alle 10 %.
Eläketurvakeskuksen tutkimusjohtaja Mikko Kautto arvostelee kärkevästi allekirjoittanutta otsakkeella ”Tutkittua vai hutkittua tietoa eläkeläisten asemasta” (ETK, Eläketutka 23.1.2017) Kautto esiintyy mielellään asiantuntijana, ja sitä hän myös on.
Kautto kirjoittaa: ”Kimmo Kiljunen on jo yli vuoden ajan julistanut, että eläkkeensaajat köyhtyvät. Saan kuulla palautteena, että Kimmolla on faktat kunnossa, toisin kuin ETK:lla.”
Olen todella ”julistanut”, että eläkkeensaajat ovat ainoa tulonsaajaryhmä, joka lakisääteisesti köyhtyy. Oletan, että minulla ovat faktat kunnossa, sillä käytän vain ETK:n, TELA:n ja Suomen virallisen tilaston tietoja.
Kautto kirjoittaa: ”Työeläkkeiden parantamista ajavien mielestä olisi mieluisampaa, että ETK:n uudessa tutkimuksessa olisi kerrottu eläkkeiden pienentyneen, eläkeläisten reaalitulojen laskeneen, eläkeläisten varallisuuden arvon pienentyneen ja koettujen toimeentulovaikeuksien kasvaneen.”
Mieluista tai ei, mutta kolme ensimmäistä väitettä eivät ole totta, joten niitä ei kannata esittää. Sen sijaan ETK:n johtopäätös: ”Toimeentulovaikeuksia kokee huomattavan pieni osa suomalaista eläkeikäisistä” on mielipide. Olen eri mieltä, sillä 400 500 vanhuuseläkeläistä kituuttelee EU:n määrittämän köyhyysrajan alla (1 200 €/kk).
Kautto kirjoittaa: ”Kiljusen mukaan 40 % leipäjonojen asiakkaista on eläkeläisiä (lähdettä hän ei esitä). Oma arvaukseni on, ettei leipäjonoissa ole kovin suurta määrää työeläkettä saavia.”.
Tässä on lähde: Maria Ohisalo & Juho Saari, Kuka seisoo leipäjonossa? Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2014. Tähän lähteeseen tehdään myös viittaus ETK:n uusimmassa raportissa. Kauton olisi hyvä lukea se huolella, sillä arvauksensa menee pahasti pieleen. Ruoka-apu tavoittaa yhteensä 430 000 avuntarvitsijaa, joista eläkkeensaajia on 172 000. Oma arvaukseni on, että heistä on työeläkeläisiä vähintään 120 000. Se ehkä ei ole ETK:n asiantuntijoiden mielestä ”kovin suuri määrä”.
Kautto kirjoittaa: ”Kiljusen eri puolilla toistama luku – 330 000 työeläkeläistä jotka elävät EU:n määrittämän köyhyysrajan alla – ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.”
Kauton väite on totta, mutta toiseen suuntaan kuin hän esittää. Tosiasiassa viimeisen ETK:n raportin mukaan alle 1 200 €/kk toimeentulevia työeläkeläisiä on 470 000.
Kautto kirjoittaa: ”Pienituloisista eläkeläisistä suuri osa on kansaneläkettä saavia, ei työeläkettä saavia.”
Tämä väite on uskomaton. Se ei perustu faktoihin, vaan on puhdas mielipide. Kansaneläkeläisten osuus on 5 % kaikista eläkkeensaajista, loput saavat työeläkettä. Vanhuuseläkeläisistä pelkkää kansaneläkettä saa 26 000 ihmistä. Yli 374 000 vanhuuseläkkeellä olevaa työeläkeläistä elää EU:n määrittämän köyhyysrajan alla.
Totta, että heidän eläkkeessään on siivu kansaneläkettä, mutta vain siivu. Kuten ETK:n uunituore raportti kertoo, on mediaanieläke sekä työ- että kansaeläkettä saavilla 1 034 euroa. Siitä työeläkkeen osuus on 73 %.
Olisi erinomaista, jos Eläketurvakeskus tyytyisi rooliinsa tuottaa asiantuntevaa tietoa, eikä alkaisi esittää mielipiteitä. Hankaluutena on se, että nämä ETK:n mielipiteet tahtovat muuttua julkisessa keskustelussa faktoiksi. Tiedän mistä puhun!
Uusi Suomi – puheenvuoro 1.2.2017
Toimeentulovaikeuksia on tutkittu välttämättömyyshyödykkeiden puutteen ja ihmisten omien kokemusten avulla. Näissä tutkimuksissa ihmiset kertovat mitä elämisen kannalta välttämätöntä heiltä puuttuu ja toisaalta miten he kokevat tulevansa tuloillaan toimeen kun ottavat huomioon kotitaloutensa menot. Luvut on raportoitu tutkimuksessamme ja muissa Eurostatin aineistoon perustuvissa tutkimuksissa. Kummallakin tavalla mitattuna Suomessa on muihin EU-maihin verrattuna vähän toimeentulovaikeuksia kokevia.
Kansan- ja takuueläkettä saavat ovat pienituloisempia kuin työeläkettä saavat. Tutkimusraportissa on esitetty eri tulotasoilla elävien tulojen koostumusta. Köyhimmällä kymmenesosalla eläkeläisistä merkittävä osuus tuloista koostuu kansan- ja takuueläkkeistä sekä muista tulonsiirroista kuten eläkkeensaajan asumistuesta.
Pienituloisia eläkkeensaajia on Tilastokeskuksen mukaan rahatulolla arvioituna noin 200 000. Sinä esittelet moninkertaisesti suurempia lukuja koska et jostain syystä halua tuoda esille ihmisten muita tuloja, esimerkiksi ansiotuloja ja pääomatuloja tai eläkeläisille maksettuja asumistukia, hoitotukia ym. Tulonjakotutkimuksissa otetaan aina huomioon kaikki tulot ja myös verot ja veronkaltaiset maksut.
Esimerkiksi pääomatuloilla ja suurella yksityisellä eläkevakuutuksella elävää eläkeläistä ei ole mielekästä laskea köyhäksi vaikka hänellä olisikin EU-köyhyysrajaa matalampi lakisääteinen yrittäjäeläke.
36c202With almost everything which appears to be developing throughout this specific subject material, many of your points of view are generally rather radical. Having said that, I beg your pardon, because I can not subscribe to your entire suggestion, all be it exhnlaratiig none the less. It looks to us that your remarks are actually not entirely justified and in simple fact you are your self not really entirely confident of the point. In any case I did take pleasure in reading it.b1b
Kiinnosava aihe kirjalla! Jossakin tämän kevään numerossaan Ylioppilaslehti kertoi Tsernobylin-vierailustaan, ja minulle jäi siitä mieleen tuo sama asia kuin sinulle kirjasta: että luonto, esim. perhoset, pärjäsivät säteilevällä alueella hyvin.
Yksi ongelma keskustelussa on työeläkeläisen määritelmä. Lähes kaikki olemme joskus olleet töissä, vaatimatonta työeläkettä saa nykyisin myös työttömyysajalta sekä lasten kotihoidosta ynnä opiskelusta. Alhainen eläke ei johdu työeläkkeen yleisistä määräytymissäännöistä vaan siitä, ettei työeläkettä ylipäätään ole kertynyt pitkiltäkään jaksoilta. Perheenäiti saattaa olla 20 vuotta työelämässä mutta tällä ansaittu puoli eläkettä ei juuri takuueläkettä paranna puolessa töistä eli keskipalkan alla. – Kiljusen resepti parantaisi kaikkia työeläkkeitä jolloin suurimman edun saisivat ne, joilla on jo runsas täysi eläke.
Oma reseptini, jolla irrottaisin kansaneläkkeen nykyistä pienemmästä työeläkkeestä, joka kuitenkin täysimääräisesti karttuisi kansaneläkkeen päälle, kiinnittäisi huomion perustoimeentulon riittävyyteen ja toisi aidosti eläkelisän jokaisesta työsuhteesta.
Eläkeläisrakennetta koskeva huomiosi on tärkeä. Noin 100 000 saa pelkkää kansan- tai takuueläkettä. Yli puoli miljoonaa saa sekä työ- että kansaneläkettä. Mitä vähemmän on tienannut työeläkettä, sitä enemmän saa kansaneläkettä, tai toisinpäin ilmaistuna, mitä enemmän on ansainnut työeläkettä, sitä vähemmän saa kansaneläkettä. Loput noin 800 000 saa vain työeläkettä. Kun eläkeläisten tulot laitetaan järjestykseen pienimmästä suurimpaan, kansaneläke dominoi pienituloisessa päässä. Siksi pienituloisuuteen voi vaikuttaa tehokkaimmin kansaneläkkeiden kautta.
Aikaisemmin työeläke kertyi kansaneläkkeen päälle. Eläkkeensaajien lukumäärän kasvaessa se tuli kalliiksi järjestelyksi valtiolle. Nykyinen vähimmäiseläketurva on tarpeen mutta toisaalta syö ansiotyön hyötyjä.
Jari2208:lle:
Olet oikeassa, suoraan lakeihin tavoitteita ei ilmeisesti ole kirjattu. Eläkkeelle jäämishetken tasosta puhutaan monissa mietinnöissä ja hallituksen esityksissä. Muualla ilmaistut tavoitteet ovat olleet sitten teknisempien lakitekstien pohjana. En ole juristi mutta ymmärtääkseni lakien tulkinnassa hyödynnetään hallituksen esityksen perusteluita ym. lakien esitöitä.
Keskeisin laintulkinta-apuneuvo on hallituksen esitys, joka sisältää perustelut säädettävälle laille. Sanot, että ”Suomen eläkelainsäädännössä ilmaistu tavoite on turvata eläkkeelle siirtymishetken eläketaso.” Voitko laittaa linkin hallituksen esityksestä, jossa tuo asia käy esille? Itse en ole tuota löytänyt, mutta lukisin sen mielelläni.
Googlaamalla HE 16/2015 saat uusimman lakiuudistuksen perustelut. Kohdassa 2.1.4 on kirjaukset eläkkeen määrästä ja tarkistamisesta.
Oikeastaan laki sinänsä kertoo tarkoituksensa. Kun laissa lukee, että eläkekertymä lasketaan palkkakertoimella ja maksuunpantu eläke työeläkeindeksillä niin siinähän se on. Lain perusteluja tarvitaan vain tulkintaongelmissa.
Kun lakeja muutetaan niin siitä eteenpäin on voimassa sitten uudet säännöt. Ei voida ajatella, että esimerkiksi 1960-luvun sukupolvi voisi vielä määrätä mitä lapsenlapsien on tänään säädettävä. Työeläkekertymää pidetään perustuslain omaisuudensuojan alaisena mutta kiistän tämäkin siltä osin kun maksut eivät laskennallisesti kertymää kata, kysehän on ikäluokan lupauksesta itse itselleen jälkipolvien kustannuksella eikä työnantajan tai vakuutusyhtiön lupauksesta joihin omaisuudensuoja pätee. Tietenkin kertymää on varjeltava yhteiskuntarauhan vuoksi.
Yleinen käsitys laista ei välttämättä vastaa lakia tai on yksipuolinen. Taannoin lehdet mielellään julkaisivat työeläkeyhtiöiden kokosivun eläkevaroilla kustannettuja imagoilmoituksia ”Olet ansainnut eläkkeesi”. Tälläinen ilmoitus luo väärän mielikuvan. Silloin oli oikeammin niin, että ”olet ansainnut eläkkeesi, mutta et maksanut (kokonaan)”.
Toinen virhekäsityksiin johtava sinänsä tosi väite on ”Jokainen palkkaeuro kasvattaa työeläkettä”. Palkkaeuroihin liittyvä nyt noin 24 %:n työeläkemaksu ei kuitenkaan juuri lisää eläkkeensaajan tuloja alle 2500 euron koko työuran palkkatasolla, mikä käy ilmi erinomaisesta Eläketurvakeskuksen raportista 1/2016 Knuuti et Ritola: Kokonaiseläke 2016, koska takuueläke ja eläkeläisen asumistuki yhdistettynä verovaikutuksiin toimii näin. Pitkään opiskellut armeijan käynyt kotityötä tehnyt palkansaaja ehkä ehtii vain 30 vuoden työuralle, jolloin 3300 euron kuukausipalkka ei riitä parantamaan työeläkettä juuri perusturvaa paremmaksi. Etk tämä onneksi mutkan kautta kertoo, mutta ei mainosta. Tela on hiljaa.
Kun muistetaan, että eläkkeensaajan perusturva rahoitetaan valtion veroilla, niin oikeastaan alle 2500 euroa kuussa ansaitsevan koko työeläkemaksu onkin veroa, kun sillä saa sen minkä ilmankin saisi. Suurituloisen eläkemaksusta suurempi osa palautuu suoraan eläketulona, mitä sitten valtion veroprogressio leikkaa jyrkästi. Eikö tämä ole hieman liian monimutkaista demokraattisen päätöksenteon valinkauhaan? Voisiki joku kurssinkäynyt ay-toimitsija selventää mistä on kyse?
”Suomen eläkelainsäädännössä ilmaistu tavoite on turvata eläkkeelle siirtymishetken eläketaso.”
Alla on pari kohtaa siitä hallituksen esityksestä.
2.1.1
Yleistä työeläkejärjestelmästä
Suomessa eläkejärjestelmien tehtävänä on turvata ihmisten toimeentulo vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta. Lakisääteinen eläkejärjestelmä muodostuu useasta rinnakkaisesta järjestelmästä. Työeläkejärjestelmän tehtävänä on taata entisen toimeentulon tason kohtuullinen säilyminen eläkkeellä.
2.1.4
Työeläkkeen määrään vaikuttavat muut tekijät
Työeläkkeiden indeksitarkistukset
Työeläkejärjestelmän keskeisenä tavoitteena on työuran aikaisen kulutustason kohtuullinen säilyminen eläkeaikana. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi työeläkkeisiin tehdään indeksitarkistuksia. Työeläkejärjestelmässä käytössä olevat indeksit ovat työeläkeindeksi ja palkkakerroin, jotka molemmat määräytyvät kuluttajahintaindeksin ja ansiotasoindeksin vuotuisten muutosten perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa indeksit asetuksella kullekin kalenterivuodelle.
Ennen eläkkeen alkamista vakuutetun työuran aikaiset ansiot tarkistetaan palkkakertoimella eläkkeen alkamisvuoden tasoon. Tarkoituksena on korottaa aikaisempien vuosien ansiot vastaamaan kohtuullisessa määrin eläkkeen alkamishetken palkka- ja kuluttajahintatasoa. Palkkakertoimessa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,8 ja hintatason muutoksen painokerroin 0,2.
Maksussa olevat eläkkeet tarkistetaan vuosittain tammikuun alusta lukien työeläkeindeksillä. Työeläkeindeksillä pyritään suojaamaan maksussa oleva eläke rahanarvon heikentymiseltä sekä parantamaan eläkkeen ostovoimaa. Työeläkeindeksissä palkkatason muutoksen painokerroin on 0,2 ja hintatason muutoksen painokerroin 0,8. Vuoden 2015 työeläkeindeksiä ei poikkeuksellisesti laskettu palkkatason ja hintatason muutosten perusteella, vaan työeläkeindeksin pisteluku säädettiin lailla sen suuruiseksi, että maksussa olevat eläkkeet nousivat 0,4 prosenttia.
Luettuani nämä nyt esille tulleet perustelut, niin voin sanoa, että olet oikeassa. Oikeastaan eläkkeelle siirtymishetken eläketasoa on tarkoitus sekä ylläpitää, että myös parantaa ostovoiman kasvattamisen kautta.
On se kumma kun kokoajan höpistään työeläkeindeksistä. Mitä se tarkoittaa, lapsiperheellisenä vielä 1 alaikäinenkin lapsi. Minä en sellaista indeksiä ole nähnyt neljään vuoteen, jäätyäni työeläkkeele lähes viidenkymmen palvelusvuoden jälkeen. Kaikki elintarvikkeet polttoaineet siis kaikki laukkaa ylöspäin vaan ostovoima pienee kaikenaikaa, ilmeisesti siihen asti kunnes aika jättää maksukyvyn loputtua. Luulin että indeksikorotus tuo jotain pientä positiivisuutta elämiseen, vaan ei. No jopas soitin kevaan niin olivat ällikällä että totta puhut, ei eläkkeesi ole noussut senttiäkään neljänvuodenaikana. No siihempä näin vaalivuonna kertoivat että ny tulee 2019 korotusta ihan jopa n. olikohan hiukan yli 20€. mitäköhän se nousu tekee neljän vuoden aikana. Johan se kattaakin kaiketi polttoaine ruoka ym.. nousut voihan prkle. Sanoinkin Kevalle että tappomeininkihän tässä on kyseessä. Päästään näistä eläkeläisitä eroon. et silleen.